— Praskovja Pavlovna aikoo valittaa sinusta poliisille, sanoi hän.
Raskolnikovin kasvot vääristyivät.
— Valittaa poliisille? Mitä minä sitten olen tehnyt?
— Sinä et maksa yhtään vuokraa, etkä myös muutakaan. Se sen luonnollisesti aiheuttaa.
— No, perhana, sepä nyt enää puuttui, mutisi hän hampaita kiristellen; — ei, se ei … sovi nyt.
— Hän on aika pöllö, lisäsi hän kuuluvasti. — Lähdenpä tänään hänen luokseen keskustelemaan siitä.
— Tyhmä hän on … se voi kyllä olla totta, yhtä tyhmä kuin minä, mutta sinä, senkin nero, makailet siinä kuin säkki, ja näkeehän sen, ettei siitä mitään synny. Sinä sanoit ennen luettaneesi lapsia, mutta nyt et tee kerrassaan mitään.
"Kyllä minä teen…" mutisi Raskolnikov tylysti ja kärttyisenä.
— Mitä sinä teet?
— Erästä työtä.