— Niin, minä olen koettanut!
— Eikö se ole onnistunut?
— Ei, luonnollisesti, tarpeetonta kysyäkään!
Hän alkoi taasen kävellä. Uudelleen tuli hiljaisuus.
— Ja teillä ei ole tointa joka päiväksi?
Sonja kävi yhä alakuloisemmaksi ja puna nousi hänen otsalleen.
— Ei! kuiskasi hän toivottomana.
— Poletshkalle käy kaiketi samalla tavalla, sanoi hän nopeasti.
— Ei, ei! Niin ei saa käydä, ei! huusi Sonja kovasti ja vimmatusti, ikäänkuin olisi saanut puukon piston. — Jumalani, Jumalani! Jotakin niin hirmuista sinä et saada lähettää!…
— Hän antaa sen kuitenkin muutamille tapahtua!