— No niin, nyt he tulevat! huudahti Raskolnikov. — Sinä olet lähettänyt heitä noutamaan!… Hän odottaa heitä?… Vai niin, siihenkö sinä olet laskusi perustanut… Tuo tänne kaikki, juryn jäsenet, todistajat, kaikki, ketkä tahdot … päästä sisään, minä olen valmis!
Mutta tällä hetkellä tapahtui omituinen tapaus, jotakin niin odottamatonta, että sekä Raskolnikov että Porfyrius olivat valmistumattomia siihen.
VI.
Raskolnikovin myöhemmin muistellessa tätä tapausta tuntui hänestä siltä kuin olisi se tapahtunut seuraavalla tavalla.
Se kolina, joka oli kuulunut oven takaa, kävi yhä äänekkäämmäksi ja ovea raotettiin hieman.
— Mitä on tekeillä? huudahti Porfyrius Petrovitsh suuttuneena.
—Minähän olen määrännyt, että…
Mitään vastausta ei seurannut, mutta hyvin saattoi kuulla, että oven takana oli useita ihmisiä, jotka koettivat pidättää jotakin.
— No, mitä nyt? kysyi Porfyrius Petrovitsh uudelleen tulisesti.
— Se on vanki Mikolai, joka on tuotu tänne, vastasi eräs ääni.
— Ei tarvita! Viekää pois! Hän saa odottaa… Miksi olette sulkeneet hänet tänne? Mitä epäjärjestystä se on! huudahti Porfyrius kiiruhtaen oven luo.