Hän yritti hymyillä, mutta hän epäonnistui. Sonja odotti levottomasti, että hän jatkaisi.
— Lähtiessäni sanoin minä että ehkä sanoin hyvästit ikuisesti, mutta että minä sanoisin sinulle, jos palaisin tänään, kuka on surmannut Lisavjetan.
Sonja alkoi ankarasti väristä.
— Nyt olen palannut ja siksi minun täytyy sanoa se sinulle.
— Te siis puhuitte vakavissanne eilen? kuiskasi Sonja tuskin kuuluvasti. — Miten Te voitte tietää sen?
Hän hengitti syvään ja hänen poskensa kalpenivat yhä.
— Minä tiedän sen.
Sonja vaikeni kokonaisen minutin.
— Onko murhaaja tavattu?
— Ei, häntä ei ole tavattu.