— Mitä sitten tulee … sehän meidän piti laulaa…
— Du hast die schönsten Augen, Mädchen, was willst du noch mehr!
— No niin, miksi ei… Was willst
du noch mehr! Ah, niin, ja sitten:
Keskipäivän helteessä…
— Voi, miten pidän siitä … sitä romanssia kuuntelin aina ihastuksella: Keskipäivän helteessä, Daghestanin laaksossa … kuule, Poletshka, kuule, sinun isäsi lauloi sitä … kihloissa ollessamme… Oi, niitä päiviä!… Sen me laulamme! No, miten se oli nyt, miten se oli nyt, nyt olen minä sen unohtanut … niin, auta sitten minua muistamaan se taas … miten se oli?
Hän oli hyvin kiihtynyt ja tahtoi nousta ylös. Lopuksi alkoi hän kadottaen hengen kunkin sanan jäljessä, huutavalla, käheällä ja murtuneella äänellä laulaa:
— Kesäpäivän helteessä.
Daghestamin laaksossa
Nuoli sydämessä…
— Teidän ylhäisyytenne, huudahti hän äkkiä sydäntä vihlovalla äänenpainolla, kyynelten valuessa hänen silmistään. — Suojelkaa noita orpoja. Ajatelkaa Semjon Saharitshin vierasvaraisuutta … voi sanoa melkein aristokraatillista … ha. — Äkkiä lysähti hän kokoon, heräsi ja katseli peljästyneenä ympäriinsä, mutta tunsi heti Sonjan. — Sonja, Sonja sanoi hän hiljaan ja ystävällisesti, ikäänkuin hän olisi ihmetellyt sitä, että tapasi hänet täältä. — Rakas Sonja, oletko sinäkin täällä?
Nyt kohoutui hän jälleen.
— Nyt on kylliksi!… Hetki on tullut!… Hyvästi, sinä pieni raukka!… Juhta on kuoliaaksi kidutettu, vainottu kuoliaaksi! huudahti hän epätoivoisella ja uhkaavalla äänellä samalla kun pää laskeutui jälleen tyynyjen varaan.
Hän oli taasen mennyt tainnoksiin, mutta tällä kertaa ainoastaan lyhyeksi ajaksi. Kärsivät, kalman kalpeat kasvot kääntyivät, hän avasi suunsa, ojensi halvauksentapaisesti jalkojansa, veti henkeänsä syvään, syvään … ja oli kuollut.
Sonja heittäytyi ruumiille ja nojasi päätään sisäänpainunutta rintaa vasten. Poletshka suuteli äitinsä jalkoja. Kolja ja Lydia eivät vielä ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut, mutta he aavistivat, että se olisi jotain kauheata, joten hekin samalla kertaa avaisivat pienet suunsa ja rupesivat huutamaan. Toinen heistä oli vielä puettu turpaaniin ja toinen myssyynsä strutsinsulkineen.