— Niin, niinpä se oli, Raskolnikov. Miten saattoi unhottaa sitä? Rodjon
Ro … Ro … Rodionitsh, eikö niin?
— Rodion Romanovitsh.
— Niinpä tietenkin! Rodion Romanovitsh, Rodion Romanovitsh! Sitäpä juuri halusin tietää. Minä olen usein pannut toimeen tiedusteluja tiedän suhteenne. Minä tahdon suoraan tunnustaa, miten mieltäni kaivelee se, että kerran olitte epäilystemme esine. Sittemmin kaikki selveni. Minä olen saanut tietää, että te olette nuori kilpailija … oppinutkin … että te niin sanoaksemme olette jo ottanut ensi askeleen. Jumalani, sellaset ihmisethän ovat aina hieman omituisia ja kummallisia! Vaimoni ja minä haaveilemme aina kahdesta asiasta … kirjallisuudesta ja taiteesta… Jos ihmisellä vain on jalo luonne, voi hän saada kaikkea kyvyillään, tiedoillaan, nerollaan ja järjellään. Mikä merkitys on esimerkiksi hatulla? Eipä mikään! Sen voin ostaa Zimmerman'ilta; mutta sitä en saa ostaa, mikä on hatun alla, minkä hattu peittää. Minä tunnustan tosiaan aikoneeni käydä luonanne antamassa teille selitystä, mutta ajattelin, että te ehkä… Mutta minähän vallan unohdan tiedustaa käyntinne syytä. Omaisennehan ovat saapuneet tänne?
— Kyllä, äitini ja sisareni.
— Minulla on ollut kunnia tavatakin sisarenne. Hän on hienosti sivistynyt, ihastuttava nuori nainen. Minä valitan suuresti, että kerran olin niin tulinen teitä kohtaan. Mutta olipa se myös omituinen tapaus. Myöhemmin on se, että katselin teitä tuossa tilaisuudessa hieman epäluuloisesti voimattomuutenne johdosta, saanut loistavan selityksensä. Minä ymmärrän suuttumuksenne. Aijotteko muuttaa asuntoa perheenne tulon johdosta?
— En, minä olen vain tullut tänne kysymään … minä luulin, että
Sametov olisi täällä.
— Niin, te tunnette hänet, sen olen kuullut. Ei, hän ei ole täällä … häntä ette saa tavata. Alexander Grigorjevitshin olemme menettäneet. Hän otti eronsa ja jätti meidät eilen … hän on joutunut kaikkien kanssa riitoihin … oli sangen epäkohtelias. Hän on kevytmielinen mies, siinä koko seikka. Me olimme kiinnittäneet häneen suuria toiveita … mutta siten saattaa tapahtua, kuten huomaatte. Siinä meillä on loistava nuorisomme, maan toivo! Hän väittää suorittaneensa jonkun tutkinnon, mutta koko tuo tutkinto on vain kerskumista ja suun pieksämistä. Toisin on teidän ja ystävänne, Rasumihinin laita. Tiede on teidän kisakenttänne. Elämän nautinnot ovat teistä niin sanoakseni nihil, eivätkä ne saata houkutella teitä velvollisuuden tieltä. Te olette askeetti, munkki, erakko… Kirjat ja kynät korvan takana, viisaat tutkimukset muodostavat teidän elinhalunne… Sellaisissa ilmakehissä leijailee teidän henkenne. Itse olen… Oletteko koskaan lukenut Livingstonen muistiinpanoja?
— En.
— Minä olen lukenut ne. Jos nihilistit ovatkin viime aikoina levinneet laajalle, niin onhan se helposti selitettävissäkin. Missä ajassa elämmekään! Mutta mitä teihin tulee … ette te luonnollisesti ole nihilisti. Vastatkaa suoraan!
— En … sitä en ole?