— Haa! Talonmiehen ääni!… Mitä hän tahtonee?
Hän hypähti pystyyn ja istuutui sohvalle. Sydän tykytti niin kiivaasti, että rintaa pakotti.
— Hänelläpä on säppi kiinni? lausui Nastasja — kas vaan, alkaa sulkeutua säpin taakse! Tahdot kai, että sinut kannetaan ulos sieltä? Avaa, senkin pukari, herää!
— Mitähän he tahtonevat? Miksi tulee talonmies? Kaikki mahtaa olla tiedossa jo. Avannenko vai asettunenko vastarintaan? Käyköön miten tahansa…
Hän nousi, kumartui ja veti säpin auki.
Koko huone oli niin pieni, että voi avata säpin nousematta pois sohvalta.
Aivan oikein: talonmies ja Nastasja.
Nastasja katsahti häneen niin omituisesti. Hän katseli kehottavin ja päättäväisin silmäyksin talonmiestä. Tämä ojensi hänelle harmaan, kokoon käärityn paperin, joka oli sinetöitty tavallisella kirjelakalla.
— Tiedonanto konttorista, sanoi hän ojentaessaan paperin.
— Mistä konttorista?…