— En…
— Tulevana vuonna jo! Jo viime vuonna valikoi itselleen morsiamen, joka silloin oli vasta neljätoista vuotta vanha, nyt on jo viisitoista, vielä käynee lyhyissä hameissa, tyttö parka. Vanhemmat ovat iloissaan! Ymmärräthän, mitenkä hän odotti ja toivoi vaimonsa kuolemaa. Nykyinen on kenraalin tytär, rikas tyttö — — paljon rahaa! Vanja, veliseni, me emme sinun kanssasi koskaan semmoista morsianta saa… Eräs asia on, jota minä en elämässäni itselleni anteeksi anna, huudahti Maslobojev ja iski nyrkkinsä pöytään, — se on se, että hän puijasi minut, se tapahtui pari viikkoa takaisin … ryökäle!
— Miten niin?
— Niin vaan. Huomaan, että hän ymmärtää, ettei minulla ole mitään sitovia todisteita, ja sitten huomattuani, että mitä kauemmin asiaa pitkitän, sen pikemmin hän huomaa voimattomuuteni. No, niinpä suostuin ottamaan häneltä kaksituhatta.
— Sinä otit kaksituhatta?
— Hopeassa, Vanja; sydän sylissä otin. Mutta oliko tuommoinen asia kahdentuhannen veroinen. Nöyryytettynä otin. Seison hänen edessään kuni kasvoille syljeksitty; hän sanoo: "minä en ole teille, Maslobojev, teidän entisistä töistänne maksanut (entisistä oli hän kauan sitten suostumuksemme mukaan sataviisikymmentä ruplaa maksanut), niin, nyt minä matkustan kaupungista; tässä on kaksituhatta, toivon, että meidän asiamme kokonaan on nyt lopussa." Minä vastaan: "kokonaan lopussa, ruhtinas", ja itse katson häntä vasten naamaa ja nauran; ajattelen: tuossa on selvään kirjoitettuna: "mitä, paljonko sait? Niin vain, hyvästä tahdostani vain sinulle hupsulle annan!" En muista, kuinka hänen luotaan pois tulin!
— Sehän on halpamaista, Maslobojev! huudahdin minä, — mitä sinä teit Nellylle?
— Ei se ole halpamaista, se on pakkotyöläismäistä, se on ruokotonta… Se on … se on … ei, siihen ei löydy sanoja sitä oikein määritelläkseen!
— Jumalani! Olisihan hänen pitänyt turvata edes Nellyn toimeentulo!
— Niin olisi pitänytkin. Mutta mitenkä pakottaa? Säikyttääkö? Ei säiky — minähän otin häneltä rahat. Itse, itse hänelle tunnustin, että koko hirmua minulla on vain kahteentuhanteen ruplaan hopeassa, itse itseni siihen hintaan hinnoitin! Millä hänet nyt säikytät?