— Voipi kuva tehdä, puheli hyväsydäminen Müller, tahtoen jollain tavoin ukkoa lohduttaa. (Kuvalla hän tarkoitti täytettyä koiran nahkaa.) — Voipi hyvä tehdä kuva. Theodor Karlovitsh Kryger oikein, oikein hyvä tekee kuva. Theodor Karlovitsh Kryger on yks' suuri mestari kuva tekee, puheli Müller, nosti ukon kepin lattialta ja antoi sen hänelle.
— Niin, minä hyvän tekee kuva, puuttui vaatimattomasti itse herra
Kryger puheeseen ja astui ukon luo.
Hän oli pitkä, laiha, hyvänluontoinen, ruskea, takkulatukkainen saksa, silmälasit käyrällä nenällään.
— Theodor Karlovitsh Krygerillä on suuri talantti tehdä erinomaisen hyvä kuva, sanoi Müller innoissaan keksinnöstään.
— Niin, minulla on suuri talantti tehdä erinomaisen hyvä kuva, ehätti herra Kryger, — ja minä teke teille ilmaiseksi koirasta kuvan, lisäsi hän jalomielisessä uhraavaisuudessaan.
— Ei, minä maksan teille siitä, että te tekee kuva! huusi kohti kurkkua Adam Ivanovitsh Shultz, muuttuen kahtavertaa punaisemmaksi, hänkin jalomielisyyttä hohtaen, pitäen itseään syyllisenä koko tähän onnettomuuteen.
Vanhus kuunteli näitä puheita vaikkei, kuten näytti, sanaakaan siitä ymmärtänyt. Koko ruumiinsa yhä vieläkin vapisi.
— Odottaa! Odottaa! Ottaa yksi ryyppy hyvä konjakki! huudahti Müller nähtyään kummallisen vieraansa aikovan lähteä.
Ryyppy tuotiin. Vanhus tarttui siihen konemaisesti, mutta kätensä vapisi ja ennenkuin hän sai ryypyn huulilleen, kaatui siitä maahan puolet, ja maistamatta pisaraakaan asetti hän ryypyn takaisin tarjottimelle. Sen jälkeen myhähti hän oudosti, ikäänkuin tarkoituksetta, ja läksi kiireisin, horjuvin askelin huoneesta, ja jätti Asorkan lattialle. Huoneeseen jääneet seisoimme kummastuksissamme; kuului huudahtuksia ja ihmettelyä.
— Hyi! Was für eine Geschichte! puhelivat saksat, tuijottaen toisiinsa.