— Ai, ken se? huudahti humalainen ja pörröinen Bubnova seisten ahtaassa eteisessä kynttilä kädessä.
— Ken? Ettekö te, Anna Trifonovna, tunne armaita vieraitanne? sanoi
Maslobojev. — Kuka muu se olisi kuin me itse … Filip Filipitsh!
— Ah, Filip Filipitsh! Tekö se olettekin …vieraista parhain… No, kuinkas te … minä … no, ei hätää … käykää tänne.
Muori oli kokonaan hämmästynyt.
— Mihin tänne? Tässähän on seinä vastassa… Ei niin, mutta ottakaas meitä vastaan paremmin. Ryyppäämme teillä kylmää, kenties löytyy iloittajiakin?
Nyt pääsi emäntä entiselleen.
— Näin armaille vieraille maan alta haen; Kiinan valtakunnasta tilaan.
— Anna Trifonovna, kyyhkyläiseni, ensin pari sanaa: onko Sisobrjuhov täällä?
— On.
— Juuri häntä minä haenkin. Mitenkä hän, ryökäle, uskaltaa minutta rehvastella?