— Oi Jumala, Jumala! Eikö lopultakin olisi parempi mennä ylös?
— Mihin?
— Bobynizynille tietenkin…
— Ei, se ei käy…
— Miksi ei?
— Minä olisin aivan epäröimättä mennyt ylös, mutta silloin hän sanoo jotakin muuta… kääntää asian nurinniskoin, tunnenhan minä hänet! Hän sanoo silloin: hän on tullut tänne ihan tahallaan keksiäkseen minut huonoilta teiltä; hän lykkää koko syyn minun niskoilleni!
— Menisitte kysymään, onko hän siellä. Mutta te — en tiedä, miksi sitten — no, menkää pois kenraalille…
— Mutta hänhän on muuttanut pois.
— Aivan samantekevää, ymmärrättekö? Hän, rouva, on kuitenkin mennyt sinne, silloin menette tekin sinne — oletteko ymmärtänyt? Olkaa kuin ette tietäisi, että kenraali on muuttanut, olkaa kuin olisitte tullut rouvaanne noutamaan, ja niin edelleen.
— Ja sitten?