— Mutta sydänkäpyseni, nuo ihmisethän pitävät aika melua. Ja lisäksi juuri sinun makuuhuoneesi yläpuolella. Lähetänkö sinne valittamaan?
— Kaikkea vielä! Mitä sinä saatkaan päähäsi!
— Hyvä, hyvä, en teekään niin. Mutta tosiaan, sinä olet tänään niin vihainen…
— Ah, hyvä Jumala! Menkää mieluummin nukkumaan.
— Liisa! Sinä et rakasta minua enää!
— Kyllä, kyllä, minä rakastan teitä! Taivaan tähden, olen väsynyt!
— No, hyvä, minä menen.
— Ah, ei, ei! Älkää menkö! huusi rouva. — Tai ei, menkää mieluummin, menkää!
— Mutta mikä sinua vaivaa, tahtoisin tietää? Ensin sanot: "Menkää"; sitten sanot: "Älkää menkö!" Kh-kh! Menen tosiaankin levolle… kh-kh!
— Hän lähtee, sanoi nuori mies. — Hän menee pois, ja mekin lähdemme kohta. Kuuletteko? Iloitkaa!