— Murhaaja! Murhaaja! huusi nainen. Oi, Ami, Ami!
— Tulkaa sieltä, tulkaa sieltä, huusi vanhus ja polki molemmin jaloin mattoa. — Tulkaa, kuka olette? Sanokaa, kuka olette? Jumala, mikä kummallinen ihminen!
— Se on ryöväri!
— Jumalan tähden, Jumalan tähden! huusi Ivan Andrejevitsh ryömien esiin. — Jumalan tähden, teidän ylhäisyytenne, älkää huutako ihmisiä. Se on aivan tarpeetonta. Ettehän halua tehdä minua onnettomaksi! En ole mikään sellainen! Olen itse… teidän ylhäisyytenne, se oli pelkkä erehdys! Selitän teille heti, teidän ylhäisyytenne, jatkoi Ivan Andrejevitsh itkien ja huokaillen. — Tähän kaikkeen on syypää rouva, tarkoitan, ei minun rouvani, vaan vieras rouva… Minä en ole voinut, olen… hän on ystäväni, koulutoverini.
— Mikä koulutoveri! huusi vanhus polkien jalkaansa. — Te olette varas, olette tullut varastamaan minulta… Naurettavaa! Koulutoveri!
— Ei, en ole mikään varas, teidän ylhäisyytenne. Olen todellakin koulutoveri… olen vain erehtynyt, olen tullut väärästä ovesta.
— Jaa, herraseni, näen kyllä, mistä ovesta olette tullut.
— Teidän ylhäisyytenne! En ole mikään sellainen! Te erehdytte. Tarkoitan, että erehdytte suuresti, teidän ylhäisyytenne. Katsokaa minua, katsokaa minua vain, tunnette varmaankin muutamista kunniamerkeistäni etten voi olla mikään varas. Teidän ylhäisyytenne! Teidän ylhäisyytenne! huusi Ivan Andrejevitsh, pani kätensä ristiin ja kääntyi nuoren naisen puoleen, — Te rouvaseni ymmärrätte minua… Olen tappanut Amin, mutta en ole syyllinen… kautta Jumalan, olen syytön… vain tuo rouva on syypää. Olen onneton ihminen, juon kärsimysten maljasta!
— Mutta hyvä herra, mitä minua liikuttaa mistä juotte, ehkä olette juonut liiaksi. Kun teitä katsoo — — mutta kuinka olette tullut tänne? huusi vanhus vavisten koko ruumiiltaan kiihtymyksestä. Erinäisistä arvo- ja kunniamerkeistä hän kuitenkin tuli vakuuttuneeksi siitä, ettei Ivan Andrejevitsh voinut olla mikään varas. — Kysyn teiltä: miten olette tullut tänne? Te… kuten ryöväri…
— En toki ole mikään rosvo, teidän ylhäisyytenne. Olen vain väärästä ovesta… totisesti, en ole mikään ryöväri! Kaikki johtuu vain mustasukkaisuudestani. Kerron teille kaiken, teidän ylhäisyytenne, kerron teille avomielisesti ikään kuin olisitte isäni, sillä olettehan siinä iässä, että voin pitää teitä isänäni.