"Minä olen kahdenkolmatta", sanoi Giuseppe, "ja veljeni on minua vuotta nuorempi."
"Ja mikä on teidän nimenne?"
"Giovanni ja Beppo Morani."
"Onko vene teidän omanne?"
"On herra. Isämme kuoli kolme vuotta sitten ja jätti gondolin meille."
"Ja missä on venepaikkanne?"
"Missä milloinkin. Joskus toinen paikka on parempi, joskus toinen."
"Entäs missä te asutte?"
"Emme me asu missään, herra. Kun päivän työ on lopussa, sidomme me veneen paaluun ja nukumme gondolin pohjalla. Se ei maksa mitään, ja kuitenkin meillä on yhtä mukava kuin olkivuoteella."
"Sitten te kai saatte runsaasti rahaa kokoon?"