"Kalastajia!" huusi Filippo hiljentämättä vauhtiaan.
"Pysähtykää", huusi upseeri, "jotta saamme tarkastaa teidät! On kielletty soutamasta kanaalissa pimeän tultua."
Mutta gondolinkuljettajat soutivat voimakkaasti eteenpäin, kunnes he pääsivät toisen veneen edelle. Tämä seurasi heitä. Suuttunut upseeri uhkaili pakenijoita ja yllytti miehiään soutamaan kaikin voimin.
"Kaksi venettä on myös edellämme", sanoi Filippo. "He lepuuttavat airojaan, ja aikovat estää meiltä eteenpäinpääsyn. Toinen on kauempana kuin toinen, enkä minä usko, että pääsemme pakenemaan Pelestrinan rannalle."
"Soutakaa sitten Brondolon puolelle, kunnes pääsemme niiden ohi", sanoi Francis.
Vene muutti suuntaa ja kiiti rantaa kohti. Edessä olevat veneet kääntyivät heti heitä vastaan, mutta monista soutajistaan huolimatta he eivät kuitenkaan saaneet nopeakulkuista gondolia kiinni. Viiden minuutin soudun jälkeen olivat kaikki kolme vihollisen venettä jääneet hyvän matkaa jälkeen, ja silloin Francisin gondoli laski rannasta jälleen ulommaksi ja kiiti poikittain salmen yli Pelestrinan puolelle. Vaikka vihollinen ponnisti kaikki voimansa, gondoli pääsi vähitellen voitolle.
"Olemme nyt joutuneet varsinaisen kanaalin ulkopuolelle", sanoi Filippo, "pian tulemme niin matalalle, että meitä on mahdoton seurata."
Pari minuuttia sen jälkeen kuului kiivas huudahdus, joka ilmaisi, että lähin takaa-ajavista veneistä oli joutunut karille.
"Nyt voimme olla rauhassa", sanoi Giuseppe, "eikä se minua sureta, sillä kilpaa soutaessakaan emme olisi voineet soutaa nopeammin."
Hetken kuluttua pieni aluskin tarttui mutaan muutaman kyynärän päässä rannasta.