"En minä ennättänyt ajatella nuoruuttani enkä muukalaisuuttani", sanoi Francis. "Kuulin naisten hätähuudot, ja pidin velvollisuutenani kiiruhtaa apuun."
"Tiesittekö keitä he olivat?"
"Tunsin heidät vain ulkomuodolta. Kun heidän gondolinsa hetkeä aikaisemmin oli kulkenut omani ohitse, erotin heidän kasvonsa soihtujen valossa."
"Huomasitteko mitään merkkiä sen gondolin kyljessä, joka teki hyökkäyksen?"
"En", sanoi Francis, "toinen soihduista sammui kahakan aikana."
"Luulisitteko tuntevanne jonkun ahdistajista, jos näkisitte heidät?"
"En", sanoi Francis, "he olivat kaikki naamioituja."
"Teillä ei ole siis syytä epäillä ketään tämän hyökkäyksen johtajaksi?"
"Ei", sanoi Francis, "en huomannut gondolissa mitään merkkiä enkä liioin miesten puvuissa mitään, minkä johdosta voisin epäillä ketään."
"Joka tapauksessa", sanoi dogi, "olette osoittanut harvinaista rohkeutta ja neuvokkuutta, ja tasavallan nimessä kiitän teitä siitä, että olette saanut estetyksi hirveän rikoksen. Pyydän teitä jäämään tänne. Ehkäpä te sittenkin voisitte tuntea sen henkilön, jota rikoksesta on syytetty."