"Olen", sanoi kapteeni.
"Mikä laiva tämä on?"
"Laivan nimi on Lido, ja venetsialainen kauppias Polani omistaa sen.
Lastina meillä on viljaa."
"Silloin te olette minun vankini", sanoi genovalainen, "minä julistan teidät saaliikseni."
"Rauha vallitsee tasavaltojen välillä", sanoi kapteeni. "Minä panen vastalauseeni tätä väkivaltaa vastaan."
"Olemme kuulleet, että venetsialaiset ovat anastaneet useita meidän laivojamme", sanoi upseeri, "ja siksi me otamme tämän laivan korvaukseksi. Missä on miehistö?"
"Laivassa on vain neljä miestä. Meillä on täysi lasti ja aikomuksemme oli lähteä huomenna matkaan, siksi miehistö sai luvan mennä maihin. Ei ole luultavaa, että he juuri tällä hetkellä palaavat takaisin", — yksi genovalaisista merimiehistä oli näet ottanut Venetsian lipun alas ja nostanut sen sijalle genovalaisen.
Upseeri tutki hätäisesti laivaa.
"Kuka on ollut teidän matkassanne?" kysyi hän nähtyään Francisin komeasti sisustetun hytin.
"Tämä hytti on nuoren venetsialaisen aatelismiehen, Matteo Giustinianin oma, joka ensi kertaa on ollut merellä harjaantuakseen valtion palvelukseen, sekä herra Francesco Hammondin, joka on isäntäni suuressa suosiossa."