Näin kuuluu raamatun kertomus niistä tapauksista, jotka ovat tapahtuneet Nazaretissa ja jotka ovat tehneet tämän vähäpätöisen kaupungin niin kuuluisaksi. Täällä ilmoitettiin Jumalan Pojan syntyminen hänelle, joka oli synnyttävä Hänen ihmisen pojaksi, täällä mainitsivat enkelein kielet ensimäisen kerran Jesuksen nimen ja sen merkitys sanottiin olevan: "hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä".
Eräs matkustaja lausuu Nazaretista näin: "Kuinka usein on Vapahtaja lapsuudessaan juoksennellut näillä kaduilla? Kuinka usein on hän varmaankin seurannut äitiänsä lähteelle? Kuinka usein on hän rauhallisina iltahetkinä istunut vanhempainsa kanssa heidän asuntonsa katolla, niinkuin näillä seuduilla tapa on? Kuinka usein on hän käyskennellyt näillä vuorilla, astellen jumalallista kutsumustansa ja keskustellen tuttavallisesti Isänsä kanssa?"
Melkein samankaltaisia kysymyksiä heräsi meissä sinä päivänä, jolloin telttimme seisoivat pystytettyinä lähellä Nazaretia ja kun nuo muistorikkaat kukkulat joka taholta ympäröitsivät meitä.
Kahdesti mainitaan evankeliumeissa, että Jesus matkoillaan pyhässä maassa kävi kotiseuduillaan, sitte kuin hän oli alottanut opettaja-virkansa.
"Ja hän tuli Nazaretiin, kussa hän kasvatettu oli, ja meni tapansa jälkeen sapatin päivänä synagogaan, ja nousi lukemaan. Ja hänelle annettiin Esaian prophetan raamattu. Ja kuin hän raamatun avasi, löysi hän sen paikan, kussa on kirjoitettu: Herran Henki on minun päälläni, sentähden on hän minun voidellut ja lähettänyt saarnaamaan köyhille hyvää sanomata, parantamaan särjetyitä sydämiä, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille näkönsä jälleensaamista, särjetyitä vapauteen saattamaan, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Sitten selitti hän tämän raamatun paikan ja sanoi sen tarkoittaman häntä itseä, lausuen: "tänäpänä on tämä kirjoitus täytetty". Hän todisti vielä tätä monesta muusta paikasta, mutta sai lopuksi itse tuntea sen sananparren totuuden, jonka hän tässä synagogassa lausunut oli: "ei yksikään propheta ole isänsä maalla otollinen", sillä Nazaretin asujamet eivät kauvemmin tahtoneet kuullella hänen terveellisiä sanojansa, vaan "kaikki kuin synagogassa olivat, tulivat vihaa täyteen, koska he nämät kuulivat, ja nousivat ylös ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja veivät hänen hamaan vuoren kukkulalle, jonka päälle heidän kaupunkinsa rakettu oli, syöstäksensä häntä alas; mutta hän kävi ohitse heidän keskellänsä ja meni pois.
"Kun Jesus toisen kerran kävi Nazaretissa, sai hän kärsiä samaa malttamattomuutta ja mielen hurjuutta, vaikk'ei niin väkivaltaisella tavalla kuin ensimäisellä kerralla: ja hän läksi sieltä ja meni isänsä maalle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja kun sapatti tuli rupesi hän synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, hämmästyivät, sanoen: kusta tällä nämät ovat? ja mikä viisaus hänelle annettu on, että myös senkaltaiset väkevät työt hänen kättensä kautta tapahtuvat? Eikö tämä ole se seppä, Marian poika, Jakobin ja Josen ja Judan ja Timonin veli? eikö myös hänen sisarensa ole tässä meidän kanssamme? ja he pahenivat hänessä".
Nazaretissa on suuri Romalaiskatolinen luostari, johon kuuluu koko joukko korkealla muurilla ympäröittyjä rakennuksia. Pyhin paikka tässä luostarissa on eräs luola, jossa munkit sanovat Marian ilmestyksen tapahtuneen. Tässä luolassa, joka on 25 jalkaa pitkä ja 10 jalkaa leveä, näytetään paikkaa, jossa Maria seisoi kuullellen enkelin tervehdystä, ja sekin paikka, jossa enkeli ilmestyi. Kappaleen matkan päässä tästä luolasta näytetään Neitsyt Marian kyökkiä, erästä pitkää siivotonta vuorenkoloa.
En voi tässä olla kertomatta erästä Romalais-katolisen kirkon eriskummaista uskonkappaletta, joka koskee tätä paikkaa. Sanotaan nimittäin että ilmestyksen luolan edessä ja lähellä Marian kyökkiä oli maja, jossa hän asui ja jossa hän otti vastaan enkeli Gabrielin.
Kun Muhamedilaiset valloittivat Palestiinan ja ajoivat kristityt pois joka paikasta, veivät enkelit tämän majan pois uskomattomain käsistä ja laskivat sen ensiksi vuorille lähellä Fiumea Dalmatiassa ja kuljettivat sen sieltä sittemmin Loretton vuorelle Italiassa, jossa se nyt vielä seisoo ja on se paikka Europassa, jossa pyhissä vaeltajia runsaimmin käy. Paavi Leo X:s teki tämän tarinan uskonkappaleeksi bullalla, joka tuli ulos vuonna 1518.
Eräässä toisessa paikassa näytetään tässä kaupungissa Josephin "työhuonetta", kappelinkaltaista rakennusta, joka on Romalaisen kirkon oma. Siellä nähdään vanhan muurin jäännöksiä, joiden sanotaan olevan niiltä ajoilta, kuin Joseph täällä työskenteli.