Seuraava paikka, johon matkustaja viedään, on niin kutsuttu Mensa, Christi-capelli (Kristuksen pöydän kappeli). Tämä kappeli on pienoinen suoja, jossa nähdään pöydän kaltaiseksi muodostettu kallio. Tarun mukaan — "traditio continua et nunquam interrupta," (ainainen ja järkähtymätöin taru), joka latinalainen lause on kirjoitettu seinään — on tämä sama pöytä, jossa Jesus ja hänen opetuslapsensa niin usein söivät niinhyvin ennen kuin jälkeen ylösnousemisen.
Myöskin näytetään täällä synagogaa, jossa Jesus puhui Nazaretilaisille, kun he vihastuneina ajoivat hänen pois ja veivät hänen jyrkälle vuoren reunalle, jota vuorta myöskin näytetään, mutta se on liian kaukana, ettei se voi olla oikea.
Idän puolella kaupunkia on Kreekkalainen kirkko. Pyhin paikka tässä kirkossa on syvä kallionkolo, josta pursuaa kirkas lähde, nimeltä Neitsyt Marian lähde. Täällä, niin sanoivat kreekkalaiset munkit, oli Maria vettä noutamassa, kun enkeli ilmaantui hänelle ja ilmotti Jesuksen syntyvän. He ovat sentähden tälle paikalle rakentaneet heidän "Marian ilmestys-kirkkonsa" ja jonkun matkan päässä näkyy tuo latinalainen luostari, jossa Romalais-katoliset väittämät tämän tapauksen tapahtuneen, ja on tämä seikka vielä riidan aineena näiden molempain kirkkojen välillä.
Wähän matkaa ulompana Kreekkalaista kirkkoa on lähde, josta Nazaretin asukkaat saavat vetensä. Wesi pursuaa vähäisestä reiästä maassa, niin että vedennoutajat ainoastaan yksi erältään voivat täyttää astiansa. Tämän tähden on täällä joukko naisia kokopäiväkauden klo 4:stä aamulla klo 12:teen yöllä ja harvoin saa nähdä niin paljo kauniita kasvoja yhdellä paikalla koossa, kuin täällä; sillä Nazaretin väestö on tunnettu kauneudestaan.
Sen illan, jonka viivyimme Nazaretissa, vietimme L. ja minä erään lähetyssaarnaaja Zellerin luona, joka asui tässä kaupungissa. Hän oli nainut pispa Goleatin tyttären ja meillä oli kirjeitä ja terveisiä hänelle ja hänen vaimollensa Jerusalemista. Heidän iloisessa kodissaan mietimme sangen hupaisen illan.
Kun palasimme leiriimme, valaisi meidän tietämme Nazaretin vuorilla välähtelevät ihanat ukkosen leimaukset.
Nazaretissa olimme tavanneet erään nuoren Amerikalaisen, h:ra Turnbull'in, jonka jo Jerusalemissa olimme tulleet tuntemaan ja joka oli seurannut meitä matkallamme Kuolleelle merelle ja Jordanin virralle. Hän oli päivää ennen saapunut Nazaretiin, ja kuultuansa ettemme vielä olleet menneet, päätti hän odottaa meitä, saadaksensa meidän seurassamme pitkittää matkaa Damaskuhun.
Hän kertoi meille kohtauksen matkastaan, joka helposti olisi voinut tuottaa hänelle kuoleman. Hän oli ensin matkannut erään nuoren maanmiehen kanssa, mutta tämä oli niin tuimasti sairastunut Jerusalemissa, ettei hän uskaltanut lähteä tuolle vaivalloiselle retkelle läpi Palestiinan, vaan matkasi Joppeen, mennäksensä sieltä sitten höyrylaivalla kotimaallensa. Turnbull jatkoi matkaansa nyt yksinään tulkkinsa ja miestensä kanssa.
Kun hän ja tulkki ynnä kaksi turkkilaista sotamiestä, jotka hän oli ottanut vartioiksensa, eräänä iltana olivat luopuneet miehistä, jotka kuljettivat muuleja, käydäksensä katsomaan jotakin tien syrjässä olevaa paikkaa, kävivät he harhaan eivätkä tietäneet missä olivat. He tulivat vihdoin erääsen kylään ja kun he ulkopuolella kylää tapasivat miehen, kysyivät he häneltä, tokko lähitienoilta löytyi jotakin lähdettä. Hän tarjousi nyt viemään heitä lähteelle, jonka jälkeen mies ynnä yksi sotamiehistä läksi noutamaan vettä ja Turnbull tulkin ja tuon toisen soturin kanssa jäi odottamaan samalle paikalle, jossa ensin olivat seisahtaneet. He riisuivat hevosensa ja päästivät heidän läheiselle laitumelle.
Wähän ajan perästä saivat he nähdä suuren joukon miehiä, kaikki varustetut pitkillä pyssyillä, tulevan täyttä vauhtia ulos kylästä ja karkaavan suoraan heitä kohden. Nämät miehet piirittivät heidät ympäri tiheässä ryhmässä, tähtäsivät heitä pyssyillänsä ja kirkuivat voimainsa perästä.