Tulkki ja sotamies olivat jähmistyä pelosta, ja tuskin saattoi tulkki hämmästyksissään vastata, kun Turnbull kysyi häneltä mitä miehet tahtoivat. Wihdoin vastasi hän kumminkin: "me olemme kuoleman omia kaikki kolme, he tulevat ampumaan meitä, sillä he luulevat Turkin hallituksen lähettäneen meidät kiskomaan sotamiehiä, ja luulevat meidän ottaneen sen miehen, joka oli mennyt tuon toisen soturin kanssa noutamaan vettä". Turnbull käski hänen sanoa heille kuinka asian laita oli, mutta joko kirkuivat he liian suuresti, etteivät kuulleet tulkin sanoja, taikka ei osannut hän oikein puhua heidän murrettansa.
Sillä aikaa tähtäsi kuitenkin enemmän kuin 30 pyssyn piippua Turnbullia kohden; hän tunnusteli nyt vyötänsä, jossa hän tavallisesti säilytti revolveriansa, mutta onneksensa oli hän sinä päivänä unohtanut revolverin pistoolin koteloon, joka oli hevosen selässä, ja hänen hevosensa käveli nyt laitumella hyvän matkan päässä tästä. Kun Turnbull tämän havaitsi, sieppasi hän pistoolin sotamiehen vyöltä, mutta se oli lataamatta.
Tällä tavoin huomattuansa ettei hänellä ollut mitään millä itseänsä puolustaisi, istui hän maahan kivelle niin levollisen näköisenä kuin mahdollista ja jatkoi illallis-atriaansa, jonka hän jo oli alottanut, ennenkuin nämät kutsumattomat vieraat olivat tulleet häiritsemään häntä niin epäkohteliaalla tavalla. Kaiken tämän aikaa tähtäsivät pyssyt häntä, eikä hän tietänyt minä hetkenä paukahtaisi.
Mikä häntä enimmästi huoletti, sanoi hän olevan sen seikan että, jos hän seuralaistensa kanssa tulisi ammutuksi, hän katoisi ihan kuulumattomiin ja hänen omaisensa eivät milloinkaan saisi tietää missä ja millä tavalla hän oli kuollut.
Kun tätä tuskallista tietämättömyyttä, tätä silminnähtävää hengenvaaraa oli kestänyt hetken aikaa, joka meidän ystävällemme tuntui sanomattoman pitkäksi, näkyi viimeinkin etäällä tuo toinen sotamies sen miehen keralla, jonka kylän asukkaat luulivat petollisella tavalla tulleen ryövätyksi. Kun he taas saivat nähdä hänen vahingoittamattomana, nostivat he paikalla lasketut pyssynsä ja näyttivät häpeevän tekoansa. He pyysivät Turnbull'ilta anteeksi ja sovittaaksensa erehdystänsä, pyysivät he, kun olivat kuulleet hänen eksyneen, että hän viipyisi yötä heidän kylässänsä, ja valmistivat hänelle sian moskeiassa, joka todellakin osoitti suurta ystävällisyyttä Muhamedilaisilta kristittyä kohtaan.
Seitsemästoista Luku.
Nazaretista Kapernaumiin.
Perjantaina Toukokuun 11 päivänä jätimme me aamulla varhain muistorikkaan Nazaretin ja vähän aikaisen ratsastuksen perästä saavuimme tuolle suurelle Esdraelonin lakeudelle, joka Nazaretin vuorilta ulottuu monta peninkulmaa kaakkoista ilmaa kohden.
Ratsastettuamme muutamat tiimat pitkin tätä lakeutta etelää kohden, tulimme paikalle, jonka nimi on El-Fuleh. Paikka on nykyään asumaton, niinkuin melkein koko Esdraelonin avara lakeus. Me näimme täällä eräällä isolla ja korkealla maatöyräällä vanhan, aimollisen linnoituksen rauniot.
Täällä, lukijani, mahdamme viipyä hetken aikaa, katsellaksemme tätä lakeutta ja johtaaksemme mieleemme mitä on tapahtunut, mitä sotia on taisteltu tällä avaralla kentällä.