Esdraelonin lakeus — myöskin kutsuttu Jisreelin lakeus, joka muinoin oli tunnettu Megiddon nimellä erään virran jälkeen, joka tästä kulki läpitse — tämä lakeus on Jordanin lakson perästä suurin lakeus Palestinassa. Se tekee ison epäsäännöllisen kolmikulman, jonka itäisenä kylkenä ovat Jeninistä etelässä Taboriin pohjoisessa ulottumat vuoret. Lakeuden pohjoisena rajana ovat Galilean vuoret, jotka Taborista ulottuvat lounaan päin vähän matkaa sivutse Nazaretin, jossa ne yhtyvät Samarian vuoriin, ja ovat nuo viimeksi mainitut vuoret lakeuden eteläisenä rajana.
Itään päin lähtee tästä lakeudesta useampia isoja laksoja, jotka yhdistävät Esdraelonin Jordanin lakson kanssa. Länteen päin menee eräs lakso täältä tuolle ennen mainitulle S:t Jean d'Acre'n lakeudelle; tämän lakeuden läpitse juoksee tuo kuuluisa Kisonin oja Wälimertä kohden, kostutettuansa ensin osan Esdraelonin lakeutta. Ainoastaan kuudes osa tätä suurta lakeutta on viljelyksellä ja nuo kylvetyt sarat näyttävät kuinka oivallista maalaatua tämä on ja kuinka runsaan saaliin se voisi antaa taitavalle ja ahkeralle maanviljeliälle.
Kuitenkin ovat ihmiset vaan ikäänkuin poikkeuksena toimittaneet täällä rauhallisia askareita, he ovat enimmästäin käyttäneet Esdraelonin ihanaa lakeutta vaan silloin, kuin he kokoontuneissa joukoissa ovat käyneet teurastamaan toinen toisiansa.
Tämän lakeuden poikki kulki Jabin, Kananealaisten kuningas, voitollisna sotajoukkonsa ja yhdeksän sadan rautavaunuinsa kanssa ja vaivasi Israelia tylysti kaksikymmentä ajastaikaa. Wihdoin vapautti Herra Israelin näistä heidän vihollisistansa Deboran ja Varakin kautta, jotka Israelin miehillä löivät tällä lakeudella lähellä Taboria Sisseran, Jabinin sotapäällikön, vaunuinensa, miehinensä. Täällä veisasivat sitten Debora ja Barak Herralle tuon tunnetun ylistysvirren, joka loppui näillä sanoilla: "Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, Herra! Mutta ne kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin ylöskäypä aurinko voimassansa".
Midianitat, Amalekitat ja "ne itäiseltä maalta" ovat ryöstäneet ja raastaneet tätä lakeutta ynnä koko maata, kun he tulivat laumoinensa ja majoinensa, niinkuin suuri metsäsirkkain paljous, että sekä he että heidän kamelinsa olivat lukemattomat; ja tulivat hävittämään maata. Seitsemän vuotta vaivasivat nämät viholliset Israelia, kunnes Herra Gideonin kautta ihmeellisellä tavalla ainoastaan kolmella sadalla miehellä löi Midianitat, jotka olivat sioittaneet itsensä tähän laksoon lukemattomana joukkona "niinkuin santa meren rannalla paljouden tähden".
Täällä sotivat Philistealaiset Israelia vastaan, ja Syrialaiset matkustivat useat kerrat sotajoukkoinensa yli tämän lakeuden.
El-Fuleh, tuo raunioiksi rauennut linna, jossa nyt olemme, tuli hyvin kuuluisaksi ristiretkein aikana; täällä taisteltiin usein tuimasti; paikkaa kutsuttiin silloin Fabaksi.
Huhtikuussa vuonna 1799 oli tällä kentällä verinen taistelu
Turkkilaisten ja Franskan armeijan välillä, jota jälkimmäistä johti
Napoleon.
Yksi alapäälliköistä, Kleber, läksi Nazaretista joukkonsa kanssa hätyyttämään Turkkilaisten leiriä. Wiholliset ennättivät kuitenkin hänen yrityksensä tyhjäksi tekemään, sillä 15,000 turkkilaista hevosmiestä ja yhtä paljon jalkaväkeä marssi kentälle ja eteni aina El-Fuleh'en asti. Kleber asetti heti pienen armeijansa neliskulmaan ja sioitti tykistön sivuille. Tuskin oli armeija ehtinyt saamaan asemansa, kun jo Turkkilaisten tiheät ratsuparvet tulla tulvasivat, kuin kaikki hävittävä myrsky, yli lakeuden, yhdellä hyökkäyksellä tallataksensa tämän mitättömän joukon hevostensa kavioin alle.
Franskan kokeneet sotilaat ottivat vihollisiansa vastaan hyvin tähdätyillä laukauksilla ja koko joukko päälleryntääviä Turkkilaisia syöksyi maahan, niin että kaatuneitten ruumiit viimein olivat ikäänkuin muurina, jonka takana tuo pieni urhollinen joukko kokonaista kuusi tuntia puolusti itseänsä vihollisten suurta enemmistöä vastaan.