Me jätimme nyt Nainin ja ratsastimme täyttä laukkaa yli lakeuden Taborille ja saavuimme illan päälle leiriimme, joka oli pystytetty vuoren eteläiselle vierteelle.
Seuraavana sunnuntaina lähetimme muulimme suorastaan Galilean meren luoteiselle rannikolle, jossa Kapernaum kerran oli ja jossa me aioimme viettää seuraavaa päivää, joka oli sunnuntai.
Opas johtajanamme, jätimme me leirimme, avustaaksemme Taborin vuorelle. Kun kappaleen matkaa olimme ratsastaneet, havaitsi opas unohtaneensa jotakin leiriin; hän käski meidän pitkittää matkaa suoraan eteenpäin, sillä aikaa kuin hän itse hetkeksi palasi takaisin.
Taipaleen matkaa ratsastettuamme, kadotimme me tiemme, joka todellakin oli hyvin eksyttävä, sillä polkuja kävi ristiin rastiin, sinne tänne. Me päätimme nyt ratsastaa suorastaan ylös vuoren sivua myöten, mutta tätä päätöstä ei ollut helppo toimeen panna, sillä vuori tuli yhä jyrkemmäksi, ja paikka paikoin kohtasimme alastomia kallioita, joiden ympäri meidän oli kiertäminen, sillä hevoset eivät millään tavoin voineet päästä niiden ylitse. Wiimein emme enää voineet ratsastaa, vaan täytyi meidän, tässä auttaa hevosiamme paljoa enemmän, kuin ne auttivat meitä, niin että tämä aamukävely todellakin tuli jotenkin rasittavaksi.
Eräällä tuommoisella liukkaalla kalliolla luiskahti L:n hevonen, meni nurin ja keikahti useat kerrat ympärinsä alas vuoren jyrkkää rinnettä myöten, kunnes hän vihdoin seisahtui erästä puuta vastaan, jolloin hän taas nousi jaloillensa. Hän ei ollut loukkaantunut, vaikka hän useat kerrat oli mennyt nurin niskoinsa.
Enemmän kuin tiiman aikaa ponnistettuamme, saavuimme viimeinkin vuoren huipulle, jossa tienoppaamme lepäsi levollisesti, odottaen meidän tuloamme.
Tabor nousee noin 1400 jalkaa korkealle yli lakeuden, joka on 500 jalkaa ylempänä merenpintaa. Wuoren kukkula on jotenki avara ja soikean nelikulman kaltainen muodoltaan, ja siihen voisi hyvin rakentaa joltisenkin kylän tai vähemmän kaupungin.
Täältä on avara näköala yli Esdraelonin muistorikkaan lakeuden, jossa näet jalkaisi alla pieninä pilkkuina Jisreelin, Nainin ja Endorin sekä Gilboan ja Wähä-Hermonin ympyräin kumpuin kaltaiset vuoret. Idässä päin näkyy Jordanin lakso, joka ulottuu aina Gilboan vuoriin asti, jotka kohoavat tummina tuolla taivaanrannan äärellä. Tässä laksossa, vähän Pohjosessa päin, näet osan Genezaretin järveä. Tätä ilmaa kohden näkyy muuten ainoastaan vuoria, toinen toisensa takana, kunnes silmä vihdoin seisahtaa Hermonin korkealle kukkulalle ja Libanonin kelvollisille vuoren harjanteille, jotka siintävät esiin tuolta takaa.
Taborin kukkulalla tapasimme useita raunioita, jotka näyttävät olevan niinhyvin linnotusten kuin asuinhuonetten jäännöksiä.
Tällä paikalla näyttää olleen asujamia jo siihen aikaan, kuin Israelilaiset valloittivat maan, ja Josua lukee Taborin niiden kaupunkein ja kyläin joukkoon, jotka maan jaossa tulivat Isascharin lasten suvuille.