Yöllä ennen taistelua kävi Saul noitavaimon luona Endorissa, joka kylä on rakettu Wähä-Hermonin pohjoiselle vierteelle. Siellä näytetään luolaa, jossa Propheta Samuelin hahmon luullaan ilmaantuneen Saulille.
Toisena päivänä taisteltiin ja Israelin sotajoukko tuli lyödyksi. Kun Saul havaitsi ettei hänen väkensä voinut voitolle päästä, kaatui hän omaan miekkaansa ja kuoli.
Kuu voitolliset Philistealaiset tappelun jälkeisenä päivänä löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella, hakkasivat he irti hänen päänsä ja ripustivat hänen ruumiinsa Bethsan muurin päälle.
Me ratsastimme hyvän matkaa alas tätä laksoa myöten eräälle runsaalle lähteelle, joka juoksee Gilboan vuoressa olevasta luolasta ja johdimme täällä mieleemme tätä veristä sotaa, tätä Saulin ja hänen poikainsa onnetonta loppua.
Lähteellä tapasimme koko joukon Beduineja eikä yksikään heistä häirinnyt meitä millään tavalla, vaikka h:ra Botcharbyn tulkki, joka näki vaaroja joka paikassa, oli pahaa aavistanut, kun me ratsastimme alas tähän laksoon ja Beduini-joukko tuli näkyviin. Meidän peloton Alimme nauroi useat kerrat tuota varovaista virkaveljeänsä.
Jätettyämme lähteen, ratsastimme ympäri Wähä-Hermonin sen läntistä vierrettä. Heti vuoren pohjoisella tahi pikemmin koillisella sivulla tapasimme eräällä töyräällä kaupungin, jonka nimi vielä on Nain.
Kaupungin asema ei suinkaan ole kaunis eikä täällä löydy mitään, joka vetäisi matkustajan huomiota puoleensa, vaan hän käy tällä paikalla ainoastaan muistuttaaksensa mieleensä Lukaan evankeliumin 7:ssä luvussa mainittua kertomusta.
Ruumista saatettiin hiljaisesti pitkin katuja kaupungin porttia kohden. Avonaisilla paareilla makasi nuorukainen, äitinsä ainoa poika. Perässä kulki tuo sureva, nyt lapseton leskivaimo ja suuri joukko kaupunkilaisia. Waimot itkivät ja valittivat suurella äänellä, niinkuin näillä tienoilla vielä tänä päivänä on tapana, kun kuollutta saatetaan viimeiseen lepokammioonsa.
Saattojoukko kohtaa joukon miehiä, jotka matkustavat kaupungin porttia kohden Kapernaumista tulevaa tietä myöden (he tulivat siis pohjoisesta päin). Hän, joka kävi tämän parven etupäässä, armahti tuota itkevää leski-vaimoa ja sanoi hänelle lempeällä äänellään: "älä itke! Ja meni ja rupesi paariin; ja kantajat seisahtivat. Ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös! ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan, ja hän antoi sen hänen äitillensä. Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalata, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on hänen kansaansa etsinyt. Ja tämä sanoma kuului hänestä kaikkeen Judeaan ja kaiken sen lähimaakunnan ympäri".
Nainista nähdään, muutaman matkan päässä Pohjosta kohden, Tabor. Wähän oudostuttaa, kun näkee tämän vuoren olevan niin matalan; mutta sen kauneus on myös oudostuttava. Sen tasaiset sivut kasvavat aina huippuun asti tuuheita tammia. Sen vasemman olan ylitse näkyy Hermonin siintävä kukkula tuolla himeässä etäisyydessä.