Me ratsastimme alas tuota ennen mainittua vuorta myöten, sivusimme Tiberiaan ja pitkitimme matkaamme pitkin läntistä rannikkoa meren luoteiselle kulmalle. Lähellä Tiberiasta oli tie vaivalloinen, niin kauvan kuin käytiin yli jyrkkäin, epätasaisten kallioin, jotka täällä ulkonevat aina mereen asti; mutta hetken aikaa ratsastettuamme tulimme lakeudelle, joka täällä levisi pitkin rannikkoa hyvän matkaa länteen päin.
Tämä lakeus oli paikka paikoin viljelty ja näytti erinomaisen hedelmälliseltä. Me näimme muutamia maan asukkaita, jotka kokosivat eloa, toisia jotka kylvivät.
Meidän tiemme vei meidän ihan rannan reunaa pitkin, jossa kasvoi villisti oleandereita, joista muutamat kukoistivat, ja nämät kauniit kasvit ylemmät puunkaltaisina pensaina ja tekivät tien luonnolliseksi lehtokujaksi.
Me ratsastimme kuuden kirkkaan puron ylitse, jotka, lähtien läheisistä vuorista, laskeuvat järveen, kostutettuansa ensin tuota hedelmällistä lakeutta.
Warhaiseen iltapuolella päivää saavuimme leiriimme, joka oli sioitettu lähelle vuoria, jonka juurella juoksi kirkas puro.
Täällä aioimme viettää sunnuntaita — viimeistä sunnuntaita
Palestiinassa, sillä ennen pitkiä tulimme Syrian rajoille.
Kahdeksastoista Luku.
Galilean meri.
Meidän leirimme oli nyt samalla paikalla, jossa varmaankin Kapernaumin kaupunki muinoin seisoi, ja puro, jonka lorinan me kuulimme leiriimme, saa alkunsa "vuoresta lähellä Kapernaumia", kenties samasta vuoresta, jolla Herra piti "vuorisaarnansa". Lähdettä kutsutaan arabiaksi Ain et-Tin (viikunapuun lähde) ja on saanut tämän nimensä suuresta viikunapuusta, joka kasvaa vuoren juurella ja varjostaa puroa.
Harvoja raunioita löytyy enää jälillä tästä kerran väkirikkaasta kaupungista. Enimmästäin ovat ne soraläjiä, joissa tuskin näet kiveä kiven päällä, joita ei ole sysätty pois paikaltaan. Ei mitään käytävää käy raunioille. "Arabialaisiin", sanoo eräs matkustaja, "näyttävät kamoovan näitä autioita paikkoja".