Kappaleen matkan päässä etelään päin kaupungista on juuri lähellä rantaa neljä lämmintä lähdettä. Näiden lähdetten mesi on katkeran suolaista ja hajahtaa vahvasti tulikiveltä; sen sanotaan parantavan muutamia tauteja, erittäinkin luuvaloa.
Jos nyt vuoreltamme käännämme silmämme Pohjosta kohden, niin näemme jyrkän ja epätasaisen, kallioon hakatun tien kulkevan tuolta äsken mainitulta lakeudelta Syriaan päin. Idän puolella tätä tietä ovat Korazinin ja noiden molempain Bethsaida nimisten kaupungein rauniot.
Kovin vaikea on päästä näille raunioille, sillä niiden ympärillä kasvaa niin pitkää ohdaketta, kuin mies hevosen selässä, ja niin tiheässä, että matkustajan, joka aikoo niiden luotsi, täytyy palkata kolme, neljä miestä raivaamaan tietä ja nuijilla hakkaamaan maahan noita pitkiä ohdakkeita.
Ensimäisen eli eteläisimmän Bethsaidan rauniot, joka oli rakettu ihan järven rannalle, ovat ainoastaan 1/8 penikulman päässä Kapernaumista.
Bethsaidasta (Kalahuoneesta) oli neljä apostolia, nimittäin Pietari ja
Andreas, Jakobus ja Johannes kotoisin.
4-kymmenessä minutissa voi täältä ratsastaa sille paikalle, jossa Korazin varmaankin oli. Rauniot ovat kaatuneita pylväitä ja kukistuneita muureja. Ne ovat jotenkin avaralla alalla rannalla ja vesi huuhtoelee osaa niistä. Ne todistavat Korazinissa kerran olleen isoja ja komeita rakennuksia, jotka ovat voineet vetää vertoja mille muille hyvänsä Palestinassa. Nämät rauniot ovat puolen penikulman päässä lännessä päin Jordanin virran laskupaikasta Galilean mereen. Jordanin itäisellä rannalla, ⅓ penikulman päässä virran laskupaikasta, oli tuo toinen Bethsaida. Kivirauniot ja muutamat sortuneet rakennukset ovat ainoat jäännökset, mitkä täältä on voitu löytää.
Bethsaida oli ensin alussa vaan vähäpätöinen kylä, jossa asui Galilean kalastajia. Iturean ja Trachonitin maakunnan Tetrarka Philippus suurensi ja kaunisti sitä ja pani sille nimeksi Julius, keisari Auguston tyttären Julian jälkeen, ja paikalla on vielä tämä nimi.
Jossakin tämän Bethsaidan autioilla lähitienoilta ruokki Herra 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kun ihmetys oli tehty vaati hän kohta opetuslapsiansa astumaan haahteen ja menemään ennen häntä yli meren Bathsaidaan (toiseen tämän nimiseen kaupunkiin, joka oli lähellä Kapernaumia), sillä aikaa kuin hän päästäisi kansan. Ja koska hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan. Ja koska ehtoo tuli oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla. Hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa, sillä heillä oli vastainen tuuli. Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa. Kun he pelästyivät, puhui hän heille ja sanoi: "olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät pelätkö". astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmän keskenänsä häm-mästyivät ja ihmettelivät. Kun he olivat menneet ylitse, tulivat he Genezaretin maalle ja laskivat satamaan. Heidän aikomuksensa oli mennä Bethsaidaan, mutta myrsky oli kai heidän ajanut pois oikealta suunnalta, että he sen siasta laskivat maalle tuolle kauniille Genezaretin lakeudelle.
Paitsi näitä, enimmästi tunnettuja kaupunkeita Galilean meren tykönä,
oli sen rannoilla useampia toisiakin, niinkuin Gamala, Hippos ja
Tarichæa ja samoilla seuduilla, vaikka kappaleen matkan päässä merestä,
Scythopolis, Gadara ja Pella, ynnä koko joukko väkirikkaita kyliä.
Tämän niin kukoistavan, niin väkirikkaan maan paikan valitsi Jesus asuinsiaksensa, kun Nazaretilaisten vihollisuus ikäänkuin pakoitti häntä heittämään lapsuuden kotinsa. "Ja meni alas Kapernaumiin Galilean kaupunkiin ja asui siellä".