Etelän puolella Kapernaumia levenee vihannoiva, 1/2 penikulmaa pitkä ja 1/6 penikulmaa leveä kenttä. Kentän arabialainen nimi on el-Ghaveir — me tunnemme sen Genezaretin maan nimellä.
18 vuosisataa takaperin oli tämä lakeus, Josephon kertomuksen jälkeen, maallisen paratiisin kaltainen, jossa kasvoi runsaasti ihanimpia hedelmiä ja jossa vallitsi ainainen kevät. Olemme huomauttaneet jo siihen seikkaan, että paikan viljavuus ihmetyttää matkustajaa. Joka paikassa näet pitkää ruohoa, puita ja pensaita. "Kaikilla haaroilla", sanoi eräs matkustaja, "kuulee täällä turturi-kyyhkysen tuherrusta ja peltopyy viheltelee tällä lehväkkäällä rannalla".
18 vuosisataa takaperin oli tämä seutu väkirikkaimpia paikkoja Palestinassa, nyt on se melkein kylmillä. Ainoa tätä nykyä asuttu paikka koko lakeudella on tuo vähäpätöinen Mejdel'in — Magdalan — kylä, jonka näemme vuoreltamme kappaleen matkan päässä etelässä päin, juuri lähellä niitä vuoria, jotka ovat lakeuden eteläisenä rajana ja jotka longottavat pystysuorina järveen. Nykyisessä Magdalassa on noin 20 mökkiä, joiden ympärillä nähdään sen kaupungin jäännöksiä, jossa Maria Magdalena oli syntynyt.
Nuot mainitut vuoret etelässä estävät meitä näkemästä Tiberiasta, joka on laksossaan heti niiden takana ja jonka kaupungin me kaikkein ensiksi saimme näkyviimme, lähestyessämme Genezaretin järveä.
Tiberias oli aikanansa Galilean pääkaupunki. Josephus kertoo Herodes Antipaan (Johannes Kastajan murhaajan) perustaneen kaupungin noin 16 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Kaupunki sai nimensä Herodeksen ystävän ja suosijan, Keisari Tiberion jälkeen, ja puhkesi äkkiä kukoistukseen, niin että se jo Kristuksen aikana oli melkoinen kaupunki.
Nykyinen kaupunki ei ole varsin mitätön, siinä on 2000 asukasta, joista 800 ovat Juutalaisia.
Eräs arabialainen Sheikki, joka menneen vuosisadan keskipaikoilla valloitti kaupungin, varusti Tiberiaan muureilla. Maanjäristykset, jotka usein vapisuttavat näitä seutuja, ovat suureksi osaksi hävittäneet nämä muurit, niin että useasta kohdin voi varsin mukavasti ratsastaa sisään noista suurista halkeimista.
Tiberias on rakettu juuri järven rannalle, niin että aallot viruttelevat muuria.
Wanhan kaupungin rauniot makaavat hajallaan rannikolla. Ne ovat kiviroukkioita, muurein jätteitä ja muutama kymmenkunta kukistunutta pylvästä.
Wähäinen Romalais-katolinen luostari löytyy kaupungissa, osoittaen sitä paikkaa, jossa tarun mukaan opetuslapset vetivät maalle sen suuren kalain paljouden, jonka he saivat, heitettyänsä Herran kehoituksesta verkkonsa apajalle, kun Herra täällä ilmaantui heille ylösnousemisensa jälkeen.