Tässä oli Palestinan pohjoinen raja ja me olimme kulkeneet maan läpitse päästä päähän, Bersebasta Daniin.
Siinä asui ensin uudisasukkaita Sidonista ja paikan nimi oli silloin Lais. Kun Danin sukukunta maan jaossa ei ollut saanut mitään osaa, lähettivät he vakojia näille seuduille, tiedustelemaan maata. Wakojat tulivat takaisin ja sanoivat "maan olevan lavian" ja että se oli "paikka, jossa ei mitään puutu, kuin maan päällä on". Tästä tiedon saatuansa, läksi 600 aseilla varustettua miestä Danin suvusta matkaan ja valloittivat maan. He löivät siellä asuvan kansan miekan terällä ja polttivat kaupungin tulella. Valloittajat rakensivat sitte uuden kaupungin ja kutsuivat sen Dan heidän isänsä Danin jälkeen, joka Israelista oli syntynyt.
Muutamia harvoja raunioita löytyy vielä jälillä, mutta enimmät niistä ovat tuon erinomaisesti runsaan lehvistön peitossa.
Woidaan jotenkin varmasti näyttää todeksi, että tämä paikka tosiaankin on Wanhan Testamentin Dan.
Meidän tiemme vei meidät nyt koillista suuntaa Baniasiin päin. Maisema oli ihana ja suuremmoinen. Wuoret ja laksot olivat peitetyt lehtimetsillä, joissa kasvoi kaikenlaisia kauniita puita. Maa oli heleän vehreässä puvussa ja koristettu kaiken värisillä villisti kasvavilla kukilla. Siellä täällä näkyi vuorten huipulla jonkun kylän tai ikivanhan linnan rauniot, ja edessämme seisoi "Wuoripäällikkö" (Hermon) kaikessa komeudessaan ja kohotti uljaasti valkeata päätänsä pilviä kohden — Harvoin saa matkustaja katsella näin ihanata luontoa kuin tämä.
Me lähenimme nyt vähitellen niitä jyrkkiä vuorentörmiä, joita voisi verrata mahdottoman suuriin sille kantakivelle vieviin portaisin, jolla tuo mahtava hermon seisoo. Meidän karavani saapui vihdoinkin jotenkin avaralle ylängölle, jossa kylä Banias on rakettuna tuon Wanhan Cæsarea Philippin raunioiden keskelle.
Tällä ylängöllä kasvoi runsaasti metsää ja veden-johdatuksia kävi kaikille tahoille.
Täältä saa Jordanin toinen lähde alkunsa ja kilpailee tuon edellisen kanssa, jota muutamia tiimoja takaperin ihmettelimme. Se lähtee erään kallion juurelta, ja kohouu 100 jalkaa korkealle pohjois-puolella Baniasta. Tämän kallion juurella on suuri rotko, josta tuo raitis vesi juoksee.
Lähellä lähdettä löytyy erään vanhan temppelin rauniot, joka temppeli oli osaksi hakattu kovaan kallioon.
Wesi virtaa sitten vihaisena etelään päin, yhtyäksensä kotvasen ajan kuluttua tuohon vilppaasen virtaan, joka Tell el-Kadyn lähteestä juoksee samaa suuntaa kohden, ja sillä tavoin syntyy tuo kaunis kuuluisa Jordani.