Tämän lähteen itäisellä puolelta nousee 1000 jalkaa korkea vuori, jonka kukkula on seppelöitty Syrian kauniimmalla rauniolla, jota kutsutaan Kul'at es-Subeibeh (Su-beibeh'n linna).
Tämän raunion tavallisin nimi on kuitenkin Baniasin Linna.
Me ratsastimme ylös tälle rauniolle jyrkkää mutta kumminkin hyvää tietä, joka monimutkaisena kierteli ylös vuoren itäistä rinnettä myöten. Wuoren muut sivut olivat melkein pystysuorat.
Tähän uhkeaan rakennukseen tullaan vähäisen yhdessä tornissa olevan portin kautta.
Wuoren huippu, joka on kokonaan linnan hallussa, on 100 jalkaa pitkä ja leveimmästä paikasta 200 jalkaa leveä ala. Tämä tasapintainen ala ei ole jokapaikasta yhtä korkea, vaan viertää tuntuvasti länteen päin, niin että linnan itäinen torni kohouu yli koko rakennuksen.
Länteen ja etelään päin oli näköala täällä erinomaisen avara. Koko
lakeus lähellä Meromia ynnä ne vuoret, jotka eroittavat tämän lakeuden
Galilean merestä, näkyvät täältä. Pohjassa ja idässä päin näkyy vaan
Hermon vuorihaaroinensa.
Warmaankin on tämä linna Phoinikialaisten tekemä ja on siis hyvin vanhoilta Phoinikialaisten kukoistusajoilta.
Tämän vuoren juurella viruvat nyt Cæsarea Philippin rauniot. Niistä on jälellä sangen suuri nelikulmainen linnoitus, jota ympäröivät vahvat, paikka paikoin vielä 10 ja 20 jalkaa korkeat muurit. Ilman sitä nähdään joka paikassa tässä soraläjiä ja pylvästen palasia.
Luultavaa on, että tällä paikalla siihen aikaan, kuin Israelin lapset valloittivat Palestinan, oli nimenä Baal Gad, jonka kerrotaan olleen Libanonin laksossa alapuolella Hermonin vuoren, jonne saakka Josua levitti valloituksiansa.
Paikkaa kutsuttiin sittemmin Panium erään Pan-jumalalle pyhitetyn temppelin jälkeen, jonka Josephus sanoo olleen tuossa ylhäällä mainitussa rotkossa, josta Jordanin toinen lähde saa alkunsa.