Nimi Panium muutettiin sitten Paniaaksi.
Philippus, Iturean ja Trachonitin maakunnan Tetrarka, kaunisti aikanaan tätä temppeliä ja kutsui sen Cæsareaksi, keisari Tiberius Cæsarin jälkeen, ja Philippiksi, oman nimensä jälkeen, eroittaaksensa sitä tuosta toisesta Wälimeren rannalla olevasta Cæsareasta.
Tämä nimi katosi vähitellen ja paikka sai takaisin vanhan nimensä, muutettuna Baniaaksi.
Wapahtajamme kävi myös tällä paikalla, josta käynnistä luemme Matheuksen evankeliumissa: Koska Jesus tuli Cæsarean maan ääriin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenkä sanovat ihmiset minun, Ihmisen pojan olevan? Niin he sanoivat: monitahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremian, taikka jonkun prophetaista. Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan? Wastasi Simon Pietari ja sanoi: Sinä olet Kristus, sen elävän Jumalan poika. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, mutta minun Isäni, joka on taivaissa. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä raketa minun seurakuntani ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
Täällä rupesi Jesus sitten puhumaan opetuslastensa kanssa edessään olevasta kärsimyksestä, kuinka hänen piti Jerusalemiin menemän ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
Täällä nuhteli hän Pietaria ankarasti, kun hän neuvoi häntä säästämään itseänsä ja sanoi: älköön sinulle se tapahtuko.
Täällä näyttää Vapahtaja viipyneen muutamia päiviä, koska kohta tämän jälkeen kuuluu — ilman että on mainittu hänen matkustaneen muualle — ja kuuden päivän perästä otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidän erinänsä korkealle vuorelle. Ja kirkastettiin heidän edessänsä ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.
Tällä seudulla löytyi monta korkeata vuorta, joille Jesus olisi voinut mennä erinänsä opetuslastensa kanssa, ja minusta näyttää paljon luultavammalta, että tämä suuri tapaus tapahtui ennemmin jollakin näistä vuorista kuin tuolla asutulla ja verrattavasti mitättömällä Taborilla.
Me olimme saapuneet Cæsarea Philippiin iltapuolella päivää Toukokuun 15:ntenä. Warhain seuraavana aamuna läksimme me taas liikkeelle. Me matkasimme nyt yli sen paikan, jossa Cæsarean rauniot viruvat hajallaan, ja kahlasimme useain vähempäin virtain ylitse, jotka, saaden alkunsa Jordanin vuorilähteestä, täällä juosta vilisevät kaikille haaroille ja tekevät tämän paikan niin hedelmälliseksi. Jättäen tämän ylhäisen tasangon, nousimme yhä ylöspäin, kunnes vihdoin näimme tuon ennen mainitun kauniin linnan raunion töröttävän tuolla vuoren huipulla syvällä meidän allamme.
Tie oli tämän päiväkauden vaivalloinen, sillä se kierteli monipolvisena vuorten välistä, jotka ympäröivät tuon mahtaman Hermonin juurta.