Ei kukaan ole vielä mitannut Hermonin korkeutta, mutta varma voi olla, että se nousee yli 10,000 jalan.
Lumi peittää sen huippua eli oikeimmin kolmea huippua vuoden ympäri.
Muutamia satoja askelia pohjan puolella Kefr Hauvar'ia juoksee Avaj, muinoin kutsuttu Pharphar, jota virtaa ynnä Albana-jokea Naaman Damaskusta ylisti, kun Elisa kehoitti häntä kylpemään Jordanin virrassa, tullaksensa puhtaaksi pitalitaudistaan.
Avaj saa alkunsa Hermonin vuorelta ja syöksyy vahtoisena alas sen jyrkkiä kallio-uurroksia myöten ja juoksee sitten yli tuon polttavan lakeuden Damaskua kohden.
Tämä kaupunki on nimittäin avaralla lakeudella koilliseen päin
Hermonista ja idänpuolella Anti-Libanonin vuorenselkää.
Me jätimme Kefr Hauvar'in varhain seuraavana aamuna ja ratsastimme yli tämän lakeuden.
Muutaman tiimaisen ratsastuksen perästä havaitsimme me kaukana taivaan rannalla jotakin vihreätä ikäänkuin vihannoivan ulapan, joka levisi eteemme — se oli tuo runsas kasvullisuus, joka joka taholta ympäröi "Itämaan helmeä", itäisten maiden niinhyvin kaunihinta kuin vanhinta kaupunkia.
Yli tämän polttavan lakeuden ratsasti kerran ratsastajajoukko, kun Saulus, kristittyjä kiivas vainooja, lähestyi Damaskua, ottaaksensa kiinni kenen ikinänsä hän tämän tien miehistä eli vaimoista löytäisi, viedäksensä heitä sidottuna Jerusalemiin.
Täällä leimahti äkisti valkeus taivaasta ympäri häntä, ja hän lankesi maahan ja kuuli äänen sanoman: "Saul, Saul, miksis vainoot minua?"
Kysymykseensä: "Kuka sinä olet, Herra?" sai hän vastaukseksi: "Minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan."