Niin hän vapisi, hämmästyi ja sanoi: "Herra, mitäs minua vaadit tekemään?" Ja Herra sanoi hänelle: "nouse ja mene kaupunkiin; siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
Miehet, jotka hänen seurassansa olivat, seisoivat hämmästyksissä; he kuulivat tosin äänen, vaan eivät he ketään nähneet.
Niin Saulus nousi maasta ja ei nähnyt ketään avoimilla silmillä, mutta he taluttivat häntä kädestä ja veivät Damaskuun.
Me lähenimme nyt yhä lähemmäksi noita sadunkaltaisesti rikkaita ja runsaita istutuksia, jotka ympäröivät ja varjostavat tuota ikivanhaa kaupunkia.
Sai kuitenkin useita tunteja kuluneeksi, ennenkuin ehdimme näihin vilvottaviin puistoihin, ja saavuttaaksemme niitä niin pian kuin mahdollista, annoimme hevostemme juosta nelistä.
Nelistäissään meni Lejonhufvud'in hevonen nurin, josta seurauksena oli että tuo rakas matkatoveri vahingoitti toisen polvensa ja taitti sormensa; onneksi eivät nämät vauriot olleet kuitenkaan pahempaa laatua.
Päivä oli erinomaisen kuuma, niin että lehtimetsäin siimes tuntui kahta kertaa suloisemmalta, kun vihdoinkin olimme ehtineet tuon avonaisen polttavan lakeuden loppuun, jolla nyt juuri puhalsi kuuma erämaan tuuli.
Me tulimme nyt varsinaiseen paratiisiin. Joka taholla oli tuuheita varjokkaita puita, joiden välissä virtoja vilisi kaikille haaroille. Jos käänsimme silmämme minne hyvänsä, näimme aina runsainta kasvullisuutta, joka näytti meistä sitä rikkaammalta, kun me tulimme sen keskelle suorastaan polttavasta erämaasta.
Me sivusimme useampia kyliä, jotka pilkistivät sieltä täältä esille noista istutetuista ja runsaasti, melkeinpä ylöllisesti vedellä siunatuista lehvistöistä ja jotka kylät kehän tapaisesti ympäröivät Damaskua.
Wiimein tuli näkymiimme tuo mahtava kaupungin portti ja me ratsastimme sen kautta mailman "vanhimpaan kaupunkiin" sisään.