Kahdeskymmenes Luku.
Damaskus.
Olimme jo nähneet useoita itämaalaisia kaupunkeita, mutta emme yhtäkään niin nimenomaan itämaalaista kuin Damaskus.
Konstantinopolissa, Smyrnassa, Alexandriassa, Kairossa, Jerusalemissa ynnä muissa kaupungeissa, joissa olimme käyneet, näimme kaikkialla Europalaisia ja useat rakennukset olivat rakennetut puoliksi europalaiseen malliin ja huoneitten sisustus muistutti paljon meidän maanosasta.
Damaskussa emme nähneet ketään europalaisessa puvussa paitsi muutamia harvoja matkustajia hotelleissa ja Englannin konsulin ynnä Franskan prinsit, jotka olimme nähneet Sinailla ja jotka tapasimme taas täällä. Muuten olivat kaikki puvut ihan itämaalaisia.
Kaikki rakennukset ja kadut olivat epäsäännöllisiä muodoltaan, joka on omituista näille seuduille.
Melkein kaikki kadut olivat varustetut katolla, niin että suloinen puolihämärä vallitsi kaikkialla.
Batsarit olivat täällä lukuisammat kuin missään toisessa kaupungissa, kuin ennen olimme nähneet. Niissä oli puoti puolin kyljessä, katu kadun vieressä ja yksi kaupungin-osa toisensa perästä.
Jokaisessa puotissa istui omistaja keskellä kauppa-tavaroitansa, jalat ristissä, erinomaisen ahtaalla alalla, joka tuskin oli puoltatoista jalkaa pitkä ja leveä. Hän istui tässä Europalaiselle kovin haitallisessa asemassa tunti tunnin perästä koko päiväkauden.
Vaatetuksena on turbani ja pitkä silkkitakki ynnä keltaiset tahi punaiset tohvelit.