Me sivusimme useampia tämänkaltaisia laksoja matkallamme Beirutiin.
Damaskusta lähtien olimme yhtämittaa matkustaneet pohjoista kohden, kunnes tulimme setrimetsikköön. Tässä käännyimme nyt Beirutia kohden ja ratsastimme lounaan päin.
Hasronin asukkaat ovat Maroniiteja. He kokoontuivat suurissa joukoissa leirimme ympärille. Kansa on täällä kaunista ja puhtaannäköistä, me havaitsimme useoita kaunottaria meidän tiheässä ryhmässä seisovain katselijaimme joukossa.
Kaupungin kuvernööri kutsui meitä huoneesensa. Me nousimme ylös katon päälle, jossa hän tarjosi vieraillensa viiniä ja saksan-pähkinöitä. Sitten seurasi hän meitä meidän leiriimme, jossa hänelle tarittiin kibukia ja Turkin kahvia. Me puhuttelimme koko ajan häntä tulkin kautta, ja meidän vieraamme ilmaisi aina ajatuksensa tavallisella itämaalaisella liiallisella kohteliaisuudella.
Kun seuraavana aamuna tehtiin lähtöä ja miehemme juuri kuormittivat muuleja, joutuivat muutamat miehistä sanakiistaan, joka muuttui täydelliseksi tappeluksi. Kun tulkki tahtoi heitä eroittaa ja teki sen kenties jotenkin kovakouraisesti, hätyyttivät he vihdoin häntä; meidän oli nyt itse puuttuminen asiaan, rauhoittaaksemme Alia, ja tuli tappelusta nyt pian loppu; sillä, vaikka Arabialainen olisi kuinka vihainen ja vimmastunut hyvänsä, ei tappele hän mielellään Europalaisten kanssa, ellei näitä ole paljoa vähemmän luvultaan.
Me pakoitimme pian miehemme tekemään tehtävänsä. Muulit kuormitettiin hätäpikaan ja me läksimme matkaan.
Ympärillämme oli koko päivän kuluessa ihanimpia alppimaisemia ja me ehdimme illalla laksolle, nimeltä Afka eli Apheca, joka lakso jylhän kauneuden suhteen voitti tuon ylhäällä mainitun.
Laksoa ympäröi kaksi jyrkkää vuorta, jotka Libanonin korkealta harjalta lähtevät länteen päin. Me lähenimme nyt tätä laksoa pohjan puolelta ja olimme aikoneet matkata sen läpitse, sioittaaksemme leirimme Afkan kylään, joka on lakson eteläisellä vierteellä, mutta tie oli täällä erinomaisen hankala. Se kierteli alas noita melkein pystysuoria kallioita myöten aina syvänteen pohjaan asti ja sitte ylös taas yhtä jyrkkänä vastaisella sivulla. Me päätimme sentähden pystyttää leirimme lähellä vähäistä kylää, joka on lakson pohjoisella puolella vastapäätä Afkaa.
Meidän miehemme eivät tahtoneet mennä edes niinkään kauvaksi, vaan sanoivat miettivänsä seisahtaa lähellä toista kylää, joka oli noin puolentoista penikulman päässä siitä kylästä, jossa me olimme päättäneet ottaa yösiamme. Kun emme suostuneet heidän tuumaansa, rupesivat muutamat heistä riisumaan muuleja ja sanoivat, että me saimme mennä niin pitkälle kuin tietä kesti. H:ra Taylor antoi silloin noiden uppiniskasten johtajalle omalla kädellään niin tuntuvan muistutuksen, että miehen rohkeus masentui ja ettei hän enää yrittänyt estää meitä matkaamasta, vaan sieppasi turbanin päästänsä ja meni ylös muorille, huutaen täyttä kurkkua.
Me ilmoitimme noille muille miehille, että olimme päättäneet matkata ylhäällä mainittuun kylään saakka ja että he saivat joko jäädä tähän tahi seurata perästä, miten vaan tahtoivat.