Libanonin harjalta näimme vähän matkan päässä Pohjosessa päin metsikön, joka on milt'ei ainoa jäännös niistä setripuista, jotka Salomonin aikana seppeleen-tapaisesti reunustivat melkein koko Libanonia.
Me ratsastimme alas Libanonin läntistä rinnettä myöten tähän metsikköön ja viivyimme muutamia tiimoja sen hongain alla.
Ikivanhoja setripuita oli enää jälillä ainoastaan kaksitoista, ja sanotaan näiden kasvaneen tässä jo Salomoninkin aikana. Näiden ikivanhain hongain ympärillä kasvaa noin 400 nuorempaa, joista kumminkin useain sanotaan olevan 300 vuoden vanhoja.
Libanonin setereitä käytettiin Jerusalemin temppelin rakennukseen ja näitä oivallisia puita mainitaan ilman sitä useasti raamatussa.
Noiden kaunisten havupuiden haju tällä raittiilla lumisella seudulla ikäänkuin siirsi meidät hetkeksi kotia Ruotsiin ja teki ne tiimat, jotka me täällä viivyimme, Lejonhufvud'ille ja minulle sangen suloisiksi.
Illalla sioitimme itsemme lähelle kylää, nimeltä Hasron, joka on rakettu enemmän kuin tuhatta jalkaa syvän lakson reunalle. Lakson toisella äyräällä oli toinen kylä. Nämät kylät olivat niin lähellä toisiansa, että asukkaat saattoivat puhutella toinen toisiansa, tarvitsematta huutaa erittäin suuresti, mutta kuitenkin kesti kaksi tiimaa aikaa ennenkuin voi päästä toisesta kylästä toiseen, niin syvä ja jyrkkä oli syvänne niiden välillä.
On jo mainittu, että Libanonin vuori ulottuu pohjoisesta etelään. Länteen päin lähtee itse pääselänteestä useampia sivuhaaroja alas Wälimerta kohden. Näiden sivuhaarojen välissä löytyy koko joukko laksoja, joiden pohjana usein on syvä, alastomilta, pystysuorilla seinillä varustettu uurros.
Semmoiseen laksoon olimme me nyt pystyttäneet telttimme.
Siellä täällä tuli joku vilpas vuorivirta näkyviin, joka juoksi alas lumi-alalta, kunnes ehti syvyyden äyräälle, jonne se katosi valkeana vahtona.
Näiden pienten purojen vesi kokoontuu lakson pohjaan ja tulee siellä väkeväksi, uusilla virroilla yhä lisääntyväksi koskeksi, joka kiiruhtaa Wälimeren rantaa kohden.