Lähtien Libanonin kauniimmasta laksosta eteni meidän karavani tuota epätasaista tietä pitkin, milloin kavuten jonkun vuoren harjanteelle, milloin laskien alas johonkin syvään laksoon. Joka paikassa kuulimme koskien kuohunaa ja näimme vahtoavia putouksia. Siellä täällä vaappui jonkun syvänteen äyräällä hyvin rakettu kylä keskellä viljeltyjä penkereitä ja tuuheita istutuksia.
Iltapuolella päivää saavuimme syvään laksoon, jonka pohjassa kohisi väkevä virta. Tämän virran ylitse kävi mahtava silta, joka oli kumminkin 60 jalkaa korkealla yli veden. Luonto itse on tehnyt tämän sillan yhdestä ainoasta kallion-lohkareesta.
Me kävimme alas virran rannalle ja katselimme sieltä tätä kaarevaa siltaa, joka alhaalta päin katsoen näytti kuin olisi taitava kivenhakkaaja sen vuollut.
Kun iltapuolella päivää olimme sivunneet erään syvän ongelman ja tavallisuuden mukaan ratsastimme kappaleen matkaa karavanimme edessä, emme huomanneet että miehemme poikkesivat toiselle tielle kuin me. Me erosimme sillä tavoin toinen toisistamme, ja suurin vahinko oli, ettei Ali tänä päivänä matkustanut meidän seurassamme, vaan seurasi muuleja. Meillä oli muassamme ainoastaan kolme miestä ja kolme muulia. Nämät miehet eivät tietäneet tietä. Me kävimme sentähden varsin eksyksiin ja kuleksimme kauvan aikaa sinne tänne vuorilla, löytämättä miehiämme.
Yksi miehistömme tuskaantui vihdoin vimmaisesti. Hän hyppäsi alas muulinsa selästä, viskasi turbaninsa maahan, kohotti kätensä taivasta kohden ja huusi Allah voimainsa perästä. Hän sieppasi sitte ison veitsen ja, uhotellen sillä kaulaansa, silmäili hän meitä hetken aikaa, nähdäksensä minkä vaikutuksen hänen hurja epätoivonsa meihin teki. Kun me kaikki nauroimme sydämemme pohjasta, pisti hän veitsen vyöhönsä, pani turbanin päähänsä ja tuli varsin levolliseksi.
Me pitkitimme sitte umpimähkäistä matkaamme, toivossa, että kohtaisimme taas miehemme, mutta kun aika sai kuluneeksi ja ilta oli tulossa, pelkäsimme ettemme sinä päivänä enää saisi heitä tavata.
Koska meillä sentään oli kolme muulia muassamme, emme olleet ilman muonavaroja. Kun kokkia ei ollut, lupasi yksi kumppaneistamme valmistaa sopan, toinen liharuo'an, kolmas jälkiruojan, neljäs teen, viides lupasi valmistaa leiripaikan ja koota puita j.n.e. Sillä tavoin toivoimme tulevamme toimeen niin hyvin kuin mahdollista.
Tämän päivän olimme kokonaan pilvien keskellä, jotka peittivät näitä korkeita vuoren harjoja, niin ettemme nähneet montaa syltää ympärillemme, ja tämä tietysti pahensi meidän tilaamme.
Kuleksittuamme tällä tavoin sinne tänne hyvän aikaa, saimme viimeinkin kuulla kulkusten kilinän. Me kävimme ääntä kohden ja saimme iloksemme nähdä tulkkimme ja miehemme, jotka myös iloitsivat nähdessänsä meitä. Leirimme pystytettiin illalla lähellä kylää, nimeltä Meshara, joka oli korkealla vuorien keskellä.
Tänä päivänä olimme tavanneet isompia ja vähempiä joukkoja aseellisia miehiä, jotka joko tulivat tahi menivät sotaan, joka nyt riehui parhaallansa meidän läheisyydessämme.