Osa aseistamme ja muista kapineistamme, joita matkalla olimme käyttäneet, myytiin ja osa lahjoitettiin tulkillemme.
Ali parka oli vielä kovin huonona, kun me hänen jätimme; kuitenkin näytti hän olevan vähän parantumiseen päin. Hän ynnä kokkimme ja pasurimme, jotka kaikki kolme olivat Kairosta, aikoivat nyt mitä pikemmin palata sinne takaisin höyrylaivalla. Matkarahaksi olimme me, jo Kairossa suostutun sovinnon mukaan, antaneet heille yhden kuukauden palkan, että heillä olisi ollut jotakin jäämään. Me erosimme heistä niinkuin hyvistä ystävistä erotaan; erittäinkin tuntui minusta katkeralle sanoa "jäähyvästi" Alille. Hän pyysi minua silloin, että jos minä tapaisin jonkun maanmiehistäni, joka aikoi Itämaille, minä kehoittaisin häntä ottamaan Alia tulkiksi; ja minä luulen, ettei matkustaja, joka aikoo retkeillä Egyptissä, erämaassa ja Palestinassa, voi löytää parempaa tulkkia, kuin Ali Hagasai Kairosta on.
Sunnuntaina Kesäkuun 3 p:nä piti meidän jättää Syrian rannikko. Lauvantaina sälytimme me jo kapineemme kokoon ja laitimme kaikki valmiiksi lähtöön, saadaksemme olla sunnuntain levossa.
Me olimme aamupuolella päivää Saksalaisessa jumalanpalveluksessa, jota pidetään täällä joka sunnuntai.
Syötyämme päivällistä Ruotsin konsulin luona, astuimme kohta päivällisen jälkeen laivaan. Hämärässä nosti "Afrika" ankkurinsa ja johti kulkunsa Välimerelle.
Ilma oli erinomaisen kaunis. Aurinko oli juuri laskenut ja kuu valaisi haikeasti Itämaan rannikkoa, joka nyt katosi yhä syvemmälle mereen. Wielä näimme kuitenkin Libanonin mahtavat kukkulat Maroniitien kylistä lähtevän savun peitossa. Wihdoin katosi sen viimeinenkin haamotus. Pyhä maa sanomattomine muistoineen jäi taaksemme. Meidän matkustuksemme siinä maassa, nuot kalliit hetket, jotka me siellä olimme mieltäneet, meidän vaihtelevaiset kokemuksemme siellä — kaikki tämä oli nyt kuin yht'äkkiä kadonnut kaunis unelma.
Me keinuimme taas Wälimerellä, joka tällä kertaa oli varsin tyyni ja rauhallinen. Kun edellisellä kerralla purjehdimme yli tämän meren, saimme tilaisuuden ihmetellä sen mahtavia, kuohuvia aaltoja, joita talvimyrskyt ajelivat. Nyt osoitti se itsensä kaikessa levollisessa suuruudessaan.
Wesi on heleän sininen väriltään, joka on jotakin omituista tälle merelle.
Pitkät mainingit liikuttelivat meidän alustamme hiljalleen.
Seuraavana päivänä ankkuroimme me Nikosian eli Leukosian, Kypron pääkaupungin satamassa.