Kun illalla, päivää jälkeen tulomme, nousimme ylös hotellin katolle, nauttiaksemme tuota suloista viileyttä, näkyi jo joukko isoja tulipaloja vuorilla. Drusilaiset olivat nimittäin sytyttäneet Maroniitein kylät tuleen. Näiden tulten ympärillä näimme heidän pyssyistänsä lähteviä leimauksia, ja sota riehui niin lähellä Beirutia, että selvästi voi kuulla pamaukset.
Me näimme kylän kylän perästä syttyvän tuleen, ja voimme selvästi eroittaa kuinka sodan-liekki leveni levenemistänsä Maroniitein alueella.
Nämät tulet paloivat palamistansa niiden kuuden päivän kuluessa, jotka me Beirutissa viivyimme, ja Libanonin kukkulat olivat kaiken aikaa vahvan savupilven peitossa.
Koko joukkoja kodittomia naisia ja lapsia tulvasi alas vuorilta, ja me näimme heitä ryhmittäin kokoontuneena kaduilla tahi ahdistettuina ahtaisin hökkelöihin, joissa säälivä talon-omistaja oli antanut heille majapaikan.
Muutamana päivänä joutui kaupunki suureen hämmästykseen. Huhu oli nimittäin levinnyt, että Beirutissa asuvat Muhamedilaiset, jotka tietysti pitivät Drusein puolta, olivat koossa neuvottelemassa, käyttäisivätkö nyt tilaisuutta, tappaaksensa kaikki kaupungissa olevat kristityt.
Tätä kokousta pidettiin iltapuolella päivää ja tietty oli, että jos he olivat päättäneet ryhtyä teloitukseen, verilöyly oli alkava seuraavana yönä. Me menimme sentähden levottomina maata sinä iltana, peläten yön kuluessa heräävämme pyssyn-paukauksista ja kuoleman-parjauksista.
Europan konsulit olivat lähettäneet sanansaattajia lähimpiin paikkoihin, joissa heidän kansalaisillansa oli sotalaivoja, kehoittamaan näitä niin pian kuin mahdollista purjehtimaan Beirutiin.
Yö sai kumminkin kuluneeksi hiljaisuudessa ja aamulla, kun juuri olimme nousseet, kuului muutamia jykeäin kanunain jyräyksiä. Kaikki Europalaiset hengittivät taas vapaammin, sillä me arvasimme että tämmöisiä laukauksia lähti ainoastaan jostakin Europalaisesta sota-laivasta. Kun tulimme hotellimme katolle, saimme nähdäkkin aimollisen meikäläisen linjalaivan, ja me katselimme sen monia kanunaportteja jonkinlaisella turvallisuuden tunteella. Nyt eivät Muhameditaiset olisi uskaltaneet vuodattaa Europalaisten verta, vaikka kuinkin olisivat eilisessä neuvottelussaan päättäneet, sillä Europalaisten kuulat olisivat pian tasoittaneet heidän kaupunkinsa maan tasalle.
Meidän oli odottaminen kuusi päivää Beirutissa, sillä se höyrylaiva, jolla me aioimme matkata ei ollut vielä tullut.
Se tuli viimeinkin lauvantai-iltana, ja sunnuntaina oli se pitkittävä matkaansa Smyrnaan. Me valmistimme itsemme siis lähtöön.