Eräällä vuorella lähellä merenrantaa löytyy koko joukko Phoinikilaisia kallioon hakattuja kirjoituksia ja kuvia. Me seurasimme nyt Wälimeren rantaa ja kohtasimme yhtä mittaa aseellista väkeä.
Me saavuimme onnellisesti Beirutiin, ja ratsastimme Bellevue nimiseen hotelliin. Siellä astuimme viimeisen kerran alas hevostemme selästä, ja meidän muistorikas, pitkällöinen ja vaivalloinen ratsastuksemme oli loppunut.
Kahdeskolmatta Luku.
Beirutista Athenaan.
Kun karavanimme saapui Beirutiin, oli tulkkimme ja pasurimme hyvin huonossa tilassa. Hra Botcharby sairasti myös viimeisen päivämatkan aikana ja vaikeroi suuresti. Hän pantiin kohta vuoteelle, eikä kauvoja viipynyt, ennenkuin hän meni tunnottomaksi ja rupesi hourailemaan.
Ilman-ala on Syriassa tähän vuodenaikaan erinomaisen vaarallinen, erittäinkin Europalaiset vaipuvat helposti koviin, usein kuolettaviinkin, taudinpuuskiin.
Me lähetimme kohta noutamaan lääkäriä, sairaita hoitamaan. Tohtori Barklay (tuon ennen mainitun, saman-nimisen, Jerusalemissa asuvan tohtorin poika) antoi meille hyvää toivoa sairasten parantumisesta. Hän kertoi, että päivää ennen, kuin me saavuimme Beirutiin, eräs englantilainen pappismies, hra Baker, oli kuollut siellä Syrian kuumetautiin. Hra Baker oli Jerusalemissa samaan aikaan kuin me, ja oli sitte sairastanut matkalla Libanonin vuorelta ja oli tuotu tunnottomana Beirutiin.
Beiruti on erinomaisen kauniilla asemalla juuri meren rannalla. Kaupunkia ympäröivät runsaat ja avarat istutukset. Lakeutta, jolle se on rakettu, rajoittavat idässä, pohjoisessa ja etelässä Libanonin mahtavat vuoret.
Itse kaupunki on rakettu erään töyrään vierteelle, joka nousee tältä lakeudelta. Mereltä päin katsoen näyttää sentähden Beirut kauniille, valkeine huoneineen ja vihannoivine puutarhoineen.
Myöskin Muhamedilaisten hautausmaat ovat erinomaisen kauniita; niissä nähdään alinomaa itkeviä naisia haudoilla, sillä tämä sureminen kuuluu hautaustemppuihin.