Me sanoimme täältä viimeiset jäähyväisemme tuolle pyhälle vuorelle, joka taivaan rannalla kohosi kuin hirmuisen suuri pilvi. Nyt kadotimme sen iäksi päiväksi näkymistämme, ja saimme tästä lähin vaan johdattaa mieleemme ja aatoksiimme näitä kalliita, ihmeellisiä seutuja.
Kun Gebet a Thin olimme jättäneet, matkasimme kaksi päivää yli erään ylhäisen tasangon, jossa tapasimme ainoastaan harvassa joitakuita vähäpätöisiä mäkiä, ja tulimme niin perjantaina, 30:s päivä Maaliskuuta, paikkaan, nimeltä Nukhl. Täällä löytyi jonkinlainen linnoitus, joka oli Egyptin varakuninkaan oma. Siellä asuu kuvernöri ja hänen komentonsa alla on muutamia sotamiehiä. Paikka on aiottu pysäyspaikaksi muhamedilaisille pyhissävaeltajille, heidän matkustaessaan Mekkaan. Linnoituksen ympärillä oli vähäinen kylä, jonka asukkaat asuivat matalissa, viheliäisissä mökeissä, ja uuteliaisina kokoontuivat he kaikki meidän ympärillemme, katsomaan matkustajia.
Tämä pysäyspaikka on yksinänsä keskellä autiota erämaata, ympäröitynä ainoastaan hedelmättömiltä hieta-lakeuksilta, jotka ovat niin suuria, niin eksyttäviä, että kokonaiset karavanit, ovat eksyneet ja hukkuneet Akaban ja Mekkan välillä.
Beduini-joukkoja kuleksii näillä tienoilla ristiin rastiin etsimässä elatusta karjallensa. Matkustaja tapaa heidät joko asuvina siellä täällä laksoissa, joista ovat löytäneet laitumia ja vettä, tahi kuleksivina pitkissä karavanijonoissa, tiedustellen paikkaa, johon voisivat asettua asumaan.
Hyvin omituista on kohdata näitä villejä, saaliin-himoisia ja aseilla varustettuja Beduineja avarassa erämaassa, joka on luontaisin paikka väkivallan ja ilkiötöiden harjoittamiselle. Erämaa hävittää keveällä, kuivalla hiedallaan aivan pian jokaisen verisen jäljen, ja voi sekä kätkeä murhattuin ruumiit että suojella murhaajia takaa-ajavalta kostajalta. Kuitenkin kavahtavat erämaan lapset Europalaisia ja pelkäävät suuresti heidän ampuma-aseitansa, jotka ovat paljoa paremmat kuin heidän omansa; erittäinkin vaikuttaa monikuulainen revolveri heissä kauhistuksen kaltaista ihmetystä. Sen sain minä itse useat kerrat nähdä. Kun esim. kerta useampia Beduineja oli kokoontunut meidän leiriin, laukaisin minä kaikki kuusi latinkia revolveristani, pitäen vaan vähän väliaikaa kunkin laukauksen välissä. Ensimäiselle laukaukselle hurrasivat he, koska se pamahti kovasti; kun sitte lataamatta ammuin laukauksen laukauksen perästä, seisoivat he äänettöminä ällistyneinä, astuivat sitten esille ja katselivat suurella kunnioituksella tätä hirveätä asetta.
Nukhl'issa oli meidän vaihtaminen kameleita ja saimme odottaa täällä kaksi vuorokautta, ennenkuin uudet kamelit saapuivat paikalle. Emme voineet siis pitkittää matkaamme, ennenkuin vasta maanantaina huhtikuun 2 päivänä.
Me olimme nyt Tyahah-arabialaisten alueella. Tämä on suuri Beduini-heimokunta, paljoa hurjempi la saaliinhimoisempi kuin heimokunta Tavarah, jonka alueen juuri olimme jättäneet, ja tulkkimme ilmoitti että heidän kamelinsakin ovat yhtä kesyttämättömiä kuin he itse; me saimme sittemmin useassa tilaisuudessa nähdä, että hän puhui totta.
Tässä en moi olla mainitsematta muutamaa sanaa tulkistamme; hän ansaitsee hyvin tulla likemmin tunnetuksi.
Hän oli syntynyt Mekkassa ja hänen nimensä oli Ali Hagasay. Hän oli täysi arabialainen, kookas varreltaan ja roteva. Hänen hivuksensa, viiksensä ja partansa olivat hiilimustat, silmänsä tummat ja vilkkaat.
Hän oli tavallisesti puettu valkeisiin alusvaatteisiin, jotka olivat hyvin avarat ja köytetyt kiini heti alapuolelta polvein, valkeat sukat ja kengät jaloissa, keltainen silkkiliivi uumillaan ja sininen takki yllä, joka jälkimmäinen oli runsaasti koristettu punoksilla, ja silkki turbani oli hänellä päässä. Aseena oli hänellä hyvä n.k. Damaskon sapeli, punaisella tupella ja punaisella kannikkeella.