Kun ensimäiset tuiskut ennättivät meidät, tuli minun kamelini levottomaksi ja rupesi vihdoin niin pahasti vikuroimaan, etten enää voinut häntä hillitä, ja koska pelkäsin hänen karkaavan, kun myrsky kävisi tuimemmaksi, hyppäsin maahan ja pääsin hänestä onnellisesti. Meidän sheikki otti kamelin kiinni ja talutti sitä sitten koko päivän.
Hiekkamyrsky vetäytyi kuitenkin vähitellen meidän ohitsemme, tekemättä meille mitään suurempaa haittaa, ja tunsimme itsemme todellakin kiitollisiksi, että niin vähällä siitä olimme päässeet.
Me asetimme telttimme erään puron rannalle, joka oli paisunut vedestä, jota päivän kuluessa läheisyydessä oli satanut.
Seuraavana aamuna käytin minä taasen samaa kamelia, ja ratsastettuani ravia hetken aikaa, en saanut häntä seisahtumaan, vaikka kiristin riimunvartta niin, että vedin hänen päänsä likelle rintaani. Yksi miehistömme tuli minua auttamaan ja pysäytti kamelin. Aamiais-atrialla käskin minä tulkkini hankkimaan minulle toisen kamelin. Hän otti silloin minun kamelini ja antoi minulle omansa.
Kun niin olimme hetken aikaa ratsastaneet, kuulin takanani huudettavan että väistyisin pois tieltä. Käännyttyäni taakse päin, näin entisen kamelini juosta kiitämän täyttä laukkaa ja tulkkimme pitämän kiinni satulasta kaikin voiminsa, estääksensä putoamistaan.
Kameli karkasi nyt meidän ohitsemme kelpo vauhtia ja viilsi hyvän matkaa ulos aavikolle, kunnes hän vihdoin seisahtui ja laskihe maahan. Tulkkikin heitti nyt tämän kamelin ja otti yhden meidän kameleistamme, toivottaen minulle samassa onnea, että otollisella ajalla olin luopunut eläimestä, sillä hyvin työläs on pysyä nelistävän kamelin selässä.
Wedestä, jota edellisinä päivinä oli runsaasti satanut, oli paikka paikoin syntynyt joukko pieniä puroja. Useat näistä olivat juuri meidän tiellämme, niin että meidän oli ratsastaen kahlaaminen niiden ylitse, joka oli hyvin tukalaa, sillä koska kamelein jalkapohja on litteä, käyvät he hyvin epävakaisesti märällä ja liukkaalla maalla. Kaksi heistä suistuikin nurin ja niiden joukossa oli se, jolla minä ratsastin. Kuitenkaan ei meille mitään vahinkoa tullut, vaan saatoimme paikalla pitkittää matkaa.
Muutaman päivän vielä matkattuamme, tulimme paikkaan, jota kutsuttiin Ebodaksi. Täällä löytyi erään roomalaisen kaupungin raunioita. Eräällä töyräällä ulkopuolla kaupunkia näkyi hirmuisen suuren linnoituksen rauniot.
Saman päivän illalla pystytimme me telttimme lähelle erään toisen roomalaisen kaupungin raunioita. Näiden kaupunkein nimet ja historia ovat kokonaan hävinneet; mutta noista jälillä-olevista raunioista päättäen, ovat ne kerta mahtaneet olla hyvin väkirikkaita.
Näiden kaupunkein ympärillä oleva seutu ei ollut enää erämaata. Isoja viljavainioita löytyi siellä, ja niitä Beduinit viljelevät vielä tänä päivänä, ja täällä me myös näimme monesta ajasta ensimäisen kerran vihannoivia, lukemattomilla kukkasilla kaunistettuja niittuja, ja erämaassa-kulkumme oli siis jo melkein kuin päättynyt.