Kun seuraavana päivänä olimme ratsastaneet lähes parin tunnin ajan, tuli etäällä edessämme näkyviin kauniita sinertäviä kukkuloita — ne olivat Judan vuoria, joilta totinen valkeus loistaa pimeään mailmaan — Judan vuoria, joilla Jesus oli syntynyt, joilla hän oli työskennellyt, kärsinyt, rakastanut, kuollut — jossa hän opetuslasten nähden jätti maan ja palasi Isänsä luoksi, valkeuden maahan, jättäen meille sanansa valaisemaan ja opastamaan syntistä samaan maahan.
Kun siinä nyt vieretysten ratsastimme, kysyi tohtori Nickels minulta, tokko minä oikein voin käsittää että silmämme nyt tähtäsivät Pyhän Maan vuoria — saman maan, josta olimme niin paljon lukeneet, josta niin usein olimme saarnanneet meidän kaukaisilla kotiseuduilla, ja jossa ne tapaukset olivat tapahtuneet joihin meidän toivomme ja ilomme perustuu; — minä ymmärsin mitä hän tarkoitti näillä sanoilla ja mitkä tunteet häntä liikuttivat. Tätä kaikkea oli mahdoton yhtä-haavaa käsittää, sillä sydämeen tunki niin monta ajatusta, niin monta pyhää muistoa, että tuskin millekkään näytti siellä olevan siaa. Kuitenkin — kaikesta omasta heikkoudesta huolimatta — oli tämä päivä ylen rikas.
Aamiaisen aikaan saavuimme Bersabaan ja olimme siten siis jo Pyhän Maan piirissä. Täällä löytyi ennen kaupunki, joka oli vanhimpia kaupunkeja, mitä milloinkaan on löytynyt. Paikalla on nimensä niistä lähteistä, jotka Abraham tänne kaivoi ja siitä valasta, jonka hän vannoi käydessään liittoon Abimelekin kanssa. Wielä nyt löytyy siellä kaksi lähdettä, joissa on raitista juoksevaa vettä. Ne ovat lähes 40 jalkaa syvät. Me istahdimme tähän ja käytimme aamiaisatriaamme tuota hyvää vettä Abrahamin lähteestä, joka erittäinkin virkistytti meitä, jotka erämaassa matkustaissamme olimme saaneet juoda ainoastaan kameleimme kantamaa vettä. Yhtä virkistävää kuin vesi olivat myös paikan muinaiset muistot.
Täällä ovat nuo kolme patriarkkaa aikansa oleskelleet, toinen toisensa perästä. Täällä istutti Abraham puita, jotka olivat sinä luonnon temppelinä, jossa hän palveli Jumalaansa ja saarnasi Herran nimestä. Näillä seuduilla kuleksi palkkavaimo Hagar poikansa kanssa, kun hän ajettiin ulos Abrahamin majasta.
Täällä osti Jakob veljeltänsä esikko-oikeuden ja hankki petoksella itselleen isänsä siunauksen. Täällä uhrasi Jakob Herralle, kun hän perheinensä aikoi lähteä Egyptiin poikansa Josephin luotsi, ja jolloin hän sai lupauksen Herralta, että hänen siemenensä oli tuleva suureksi ja voimalliseksi kansaksi.
Täällä teki Samuel poikansa tuomareiksi.
Tänne jätti Elias palveliansa, kun hän pakeni Isebeliä ja matkasi eteläänpäin korpeen ja lepäsi katavan alla, jossa häntä ruokittiin leivällä taivaasta, jonka jälkeen hän kulki Jumalan vuorelle Horebille ja puhui siellä Jumalan kanssa.
Tämä oli vihdoin Palestinan eteläisenä rajana, kun maan pituus pohjasesta etelään ulottui Danista Bersabaan.
Itse paikkakunta on jotenkin lakeata maata mutta hedelmällistä, vaikka ainoastaan pieni osa siitä tätä nykyä on viljelyksen alaisena.
Muutaman tiiman levähdyksen perästä pitkitimme matkaamme, ja kun ilta tuli, sioitimme leirimme kaunihimpaan kevätpukuun verhotulle niitulle.