Mikä eroitus tämän ja edellisten leiripaikkaimme välillä erämaassa! Siellä kasvoi tuskin ruohonkortta, siellä vallitsi syvin hiljaisuus — täällä hengitimme suloisinta kukkasten lemua, kuultelimme lintusten iloisinta laulua. Sinailla oli mailma kuollut, kolkko, alaston, mutta niinpian kuin tulimme Pyhän Maan rajalle, muuttui kaikki eloisaksi, hedelmälliseksi. Nämä kuvat näyttävät kuinka laki yksistään kuolettaa, mutta evankeliumi antaa hengen, kuinka Sinai musertaa, mutta Kristus parantaa. Onhan Hän Pyhän Maan kirkas tähti! Eihän maa olisikkaan pyhä, jollei se olisi täynnä muistoja Hänen pyhästä elämästänsä!
Warhaiseen aamulla seuraavana päivänä oli muutamia Beduineja kokoontunut meidän leiriimme pyytämään "baksjishia," koska tämä paikka oli heidän maatansa. Muutamat matkakumppaneistamme väittivät, ettei meidän pitäisi antaa heille mitään, kosk'ei heillä ollut oikeutta veroittaa meitä. Me kuormitimme siis kamelimme ja läksimme matkoihimme. Kun kappaleen matkaa olimme ratsastaneet, tulivat Beduinit, jotka olivat oikotietä rientäneet meidän eteemme, ja seisattivat kamelimme. He ottivat yhtäaikaa pyssyt alaltansa ja ilmoittivat sillä tavoin ettemme pääsisi, jollemme maksaisi heille mitä he vaativat. Etäällä näkyi suuri Beduinein leiri, jossa oli kolmen neljän kymmenen teltin paikoille. Yksi amerikalaisista matkatovereistamme, joka oli hyvin tulinen luonteeltaan, väitti lujasti ettei meidän pitänyt maksaa mitään ja oli kovin pahoillaan heidän hävyttömyydestänsä, kun tohtivat seisattaa meidän kameleitamme. Me kysyimme tulkiltamme mitä hän arveli asiasta, ja hän sanoi meillä ei muuta neuvoa olevan kuin maksaa mitä he vaativat; sillä muuten ottaisivat he yhden meidän kameleistamme ja veisivät sen leiriinsä, ja meidän olisi siinä tapauksessa ollut maksaminen paljoa suurempi summa sen lunastukseksi. Me maksoimme siis vihdoinkin dollarin, ja saimme vapaasti matkata tietämme.
Kilo 11 aikaan samana päivänä tulimme me kaupunkiin nimeltä Dhoheriych, joka on keskellä Judan eteläistä vuorenjonoa. Se ei ole mikään merkillinen paikka, emmekä olisikaan pysähtäneet täällä, jollei meidän täällä olisi ollut vaihtaminen kameleita viimeisen kerran.
Täällä syntyi hirveä kiista meidän tulkin ja kylän asukasten välillä, sillä he pyysivät enemmän kameleistansa kuin me tahdoimme maksaa. Viimein oli meidän kuitenkin maksaminen mitä he vaativat ja päälliseksi vielä puoli napoleondoria juomarahaksi, lepyttääksemme kylän päällikköä, joka oli suuttunut siitä että eräs Amerikalaisista oli uhannut häntä nyrkillään.
Pitkällisen puuhan ja viivytyksen perästä tulimme vihdoinkin valmiiksi lähtöön, ja viiden tiimaisen kovin vaivalloisen matkustuksen perästä saavuimme illan tullen Hebroniin, ensimäiseen varsinaiseen kaupunkiin, jonka Kairosta lähdettyämme tapasimme.
Me jätimme nyt kamelimme iäksi päiväksi. — Erämaa luultuin ja todellisten vaarainsa kanssa oli nyt takanamme. Kiitollinen olin, että olin saanut matkata sen läpitse, ja kiitollinen myös siitä suojeluksesta, jota sillä aikaa olin saanut.
Erämaassa matkatessamme olimme ikävyydellä halanneet onnellisesti päästä matkamme perille; kun sinne olimme päässeet, muistelimme kaipauksella menneitä, tämän matkan aikana kuluneita päiviä.
Nyt olimme muistorikkaalla paikalla. Täällä saatoimme aatoksessamme ikäänkuin keskustella noiden kolmen suuren patriarkan kanssa, jotka olivat täällä viettäneet enimmän aikansa. Täällä oli heidän majansa, heidän keveä telttinsä usein pystytettynä. Näillä vuorilla, näissä laksoissa kävivät heidän karjalaumansa laitumella. Täällä eleli Abraham "uskovaisten isä", täällä Isaak, "lupauksen poika", ja Jakob, "jota Jumala rakasti" — täällä elivät nämä kolme armoitettua miestä tuttavallisessa yhteydessä Jehovan kanssa, joka tunnusti itsensä "Abrahamin, Isaakin ja Jakobin Jumalaksi". Täällä saivat he lupauksen lupauksen perästä siitä siunatusta "vaimon siemenestä", joka jo oli luvattu Paradisissa, joka oli poistava kirouksen ja sen siaan tuova runsaimman siunauksen kaikille sukukunnille, sillä Jumala lupasi että vapahtaja oli syntyvä heidän siemenestänsä.
Mainitsin Bersaban olevan vanhimpia kaupunkeita mailmassa, mutta Hebron on vielä vanhempi; sitä mainitaan vanhemmaksi Damaskoa Syriassa ja Laonia Egyptissä, jotka molemmat kaupungit ovat iki-vanhoja.
Kaupungin asema on erinomaisen kaunis. Se on syvällä Escholin lakson pohjassa, jonka korkeita äyräitä kaunistavat viinamäet ja runsaat öljy- ja muiden hedelmäpuiden istutukset. Wuorilla ja laksoissa on siellä täällä kyliä, jotka näyttävät kaunisten esikaupunkien kaltaisilta.