Kaupungilla on kaksi jotenkin suurta lammikkoa, joista kumminkin toinen on Davidin aikuinen.
Tänne jäi Abraham asumaan, kun hänen ja Lotin oli eroaminen. Täällä eli hän hiljaisuudessa ja rauhassa, kun sanoma Sodoman perikadosta ja Lotin vankeudesta tuli hänelle. Täällä kokosi hän sitte miehensä, ajoi pahantekiöitä takaa, tappoi heidät ja pelasti sukulaisensa.
Täällä sai hän vieraiksensa kolme miestä, kun hän Mamren lakeudella istui majansa ovella, koska päivä oli palavimmallansa, ja sai lupauksen poikansa syntymisestä. Täällä piti hän sittemmin tuota merkillistä keskustelua Jumalan kanssa Sodomasta ja Gomorrasta, jotka kaupungit Jumala oli sanonut aikovansa hävittää.
Täällä kuoli Sara ja Abraham osti pellon, jonka perällä oli Macpelan luola, Ephronilta Hethläiseltä hautauspaikaksi Saralle, itsellensä ja jälkeentulevaisillensa. Tämä oli ainoa osa siitä maasta, joka oli luvattu hänelle ja hänen siemenellensä, jota hän voi sanoa omaksensa. Tänne haudattiin ensin Sara, sitte Abraham itse; senjälkeen Isaak ja hänen vaimonsa Rebekka, sitten Lea, ja muutaman ajan perästä tuotiin tänne Jakobinkin balsameerattu ruumis Egyptistä.
Hauta on vielä jälillä — kaksoisluola jonka Abraham osti — ja arvattavasti säilyttää se povessaan patriarkkain tomun, ja luultavaa on että Jakobin ruumis, joka Egyptissä balsameerattiin, on kestänyt ajan hammasta samoin kuin Egyptin mumiat.
Tuo suuri patriarkkain hauta, jonka nimenä on Haram — Macpelan luola — on tätä nykyä merkillisin paikka Hebronissa. Sitä on pidetty pyhänä vuosisatain kuluessa lähes 4000 vuotta. Sitä ovat sekä Juutalaiset, että Kristityt ja Muhamettilaiset pitäneet kunniassa. Tämä seikka juuri selittää, kuinka tämä paikka on säilynyt kaikilta myrskyiltä, jotka Pyhällä Maalla ovat riehuneet. Kun Jerusalem niin monasti on hävitetty, tasoitettu maan kanssa, sen temppelit ja muurit kukistetut, ovat kaikki taistelevat puolueet kuitenkin kunnioittaneet tätä pyhää paikkaa, ja jokainen voittava kansa on aina pitänyt tämän haudan omistamista kalliimpana voittonansa. Muhamedilaiset, joiden hallussa tämä paikka, niinkuin koko maa, tätä nykyä on, pitävät patriarkkoja suurimpina prophetoinansa ja heidän hautaansa niin pyhänä, että niinhyvin Kristityiltä kuin Juutalaisilta on hengen-uhalla kielletty sisäänpääsy sinne, sillä Muhamedilaiset luulevat että "uskomattomain" salat saastuttaisivat tämän pyhän sian.
Jumala näyttää suojeleman tätä hautaa, jossa "uskovaisten isän" tomu lepää, vaikka Hän muutamaksi ajaksi on hylännyt sen kansan, jotka ovat hänen jälkeläisiänsä lihan jälkeen. Sillä ajalla kuin Abrahamin maja täällä on ollut rauhassa, on hänen kansansa kummallisia kohtaloita kokea saanut. He ovat huo'anneet Egyptin kovassa orjuudessa, sieltä tulleet takaisin siihen maahan, joka oli heille annettu. He ovat kärsineet Babylonin vankeutta ja sieltä toistamiseen palanneet isäinsä maahan. He ovat nyt, ristiinnaulittuansa Kunnian Herran, hajoitetut kaikkiin maihin ja kansakuntiin, joiden joukossa he vielä ovat häväisty sukukunta, jonka ajoittain on täytynyt kärsiä kovimpaa vainoomista. Jumalan lupauksen jälkeen ovat he vielä kerta palajavat maahansa, isäinsä haudalle. He tulevat takaisin, löydettyänsä Messiaansa, ei sitä, jota he vielä yhtenään etsivät, vaan sen, jonka heidän isänsä ristiinnaulitsivat Golgathalla. He tulevat takaisin otettuansa vastaan sen evankeliumin, jonka niin tylysti ja ykspäisesti ovat hylänneet. He palavat siunattuna sillä siunauksella, jonka Abrahamin siemen Herran lupauksen jälkeen oli tuottava mailmaan; sama siunaus on vihdoin kohtaava heitäkin. Silloin ylistävät he täällä Abrahamin haudalla sitä Jumalaa, jonka hämäräisiin lupauksiin Abraham uskoi, joka usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
Yli haudan on tehty iso rakennus, joka on 200 jalkaa korkea, 115 jalkaa leveä ja viittä eli kuutta kymmentä jalkaa korkea. Muurit ovat isoista hakatuista kivistä, samoin kuin Jerusalemin temppeli.
Kun lähestyimme tämän rakennuksen sisäänkäytävää, kokoontuivat kaikki kadulla olevat Muhamettilaiset meidän ympärillemme, ja katsellen meitä vihaisilla silmäyksillä, seurasivat he meitä aina portille asti, nähdäksensä astuimmeko me siitä sisään.
Hebronissa asui kuningas David Saulin kuoleman jälkeen 7 vuotta, niin kauvan kuin hän oli ainoastaan Judan kuninkaana. Hebronin väkiluvun arvellaan nousevan 10,000 henkeen, joiden joukkoon on luettu 500 Juutalaista. Täällä ei löydy yhtään kristittyä. Asukkaat ovat tunnetut kaikkein hurjimmiksi ja raivokkaimmiksi koko maassa, jonka vuoksi heidän usein nähdään jollakin tavoin osoittavan nurjuutta matkustavia kohtaan.