Jo toisella vuosisadalla ruvettiin tätä luolaa pitämään Pyhänä, koska sitä arveltiin siksi paikaksi, jossa "Poika meille annettiin, jossa lapsi meille syntyi". Wuonna 327 rakennutti keisarinna Helena sen ylitse komean kirkon, joka kirkko siis on Kristillisen rakennustaidon vanhin muistopatsas mailmassa.
Kirkko on noin 120 jalkaa pitkä ja 100 jalkaa leveä ja on jaettu useampiin kammioihin. Täällä löytyy kolme eri luostaria: yksi Katolinen, yksi Kreikkalainen ja Armenialainen. Näistä luostareista käyvät pimeät kiertoportaat ja käytävät alas seimeen, joka on kappaleen matkaa alapuolla kirkon lattian, kallioon hakattuna.
Kun käyt näitä käytäviä pitkin, havaitset siellä täällä pieniä kappeleita ja luolia, jotka ovat kaunistetut tauluilla ja valaistut lampuilla ja kynttilöillä. Jokaisesta näistä paikoista on munkeilla jotakin kertomista. Tässä on historioitsia Eusebion hauta, vähän matkaa edempänä on pyhän Hieronymon hauta, jonka yläpuolta rippuu taulu, esitellen tuota pyhää kirkkoisää lepäävänä leijonan päällä. Heti hänen hautansa vieressä on eräs pieni nelikulmainen kammio nähtävänä, jonka sanotaan olleen hänen lukukamarinsa, jossa hän käänsi raamatun latinaksi; ja munkeilla on paljon kertomista kuinka hänellä täällä oli ollut ilmestyksiä ja kuinka hän oli ollut kuuleminansa viimeisen tuomion pasunain äänen j.m.s. Wihdoin sivusimme me erään alttarin, jonka sanotaan osoittavan sitä paikkaa, jossa muka 20,000 niistä lapsista, jotka Herodes antoi tappaa, lepäävät haudattuina, ja jonka tähden paikkaa kutsutaan "viattomain alttariksi". Huonosti tehty öljyvärinen taulu, joka esittelee tätä julmaa murhaamista, on kaunistamassa paikkaa. Syyllä voi kysyä kuinka niin monta ruumista on mahtunut niin ahtaaseen luolaan.
Astuttuamme vielä viisi porrasta alas tulimme niin kutsuttuun Josephin kappeliin, jossa Josephin sanotaan oleskelleen, kun Jesus syntyi. Täältä vie kaita ja mutkainen käytävä itse "syntymisen kappeliin", pitkään luolaan, joka on 38 jalkaa pitkä ja 11 jalkaa leveä. Tämän luolan perällä löytyi vielä toinen pienempi komero, joka kokonaan oli vuorattu marmorilla. Sen lattiana oli suuri marmorilevy, jonka keskikohta on kaunistettu hopeaisella tähdellä ja sen ympärillä oli luettavana nämä sanat hopeaisilla kirjaimitta: Hic de Virgine Maria Jesus Christus natus est. (Tässä syntyi Jesus Kristus neitsyt Mariasta).
Tämä seimi ja kirkko kappeleinensa oli kokonaan verhottu kullalla, hopealla, silkillä ja marmorilla, ja joka paikassa rippui koristettuja kulta- ja hopea-lamppuja, joista muutamat paloivat lakkaamatta, yöt ja päivät.
Kokonaisuudessaan herätti tämä kaikki omituisen tunteen, ja se kunnioitus, jota munkit ja pyhissävaeltajat näille paikoille osoittivat, kun he konttasivat polvillaan ja suutelivat tuota kylmää marmoria, näytti pikemmin epäjumalan palvelukselta.
Käytyämme vielä useammat käytävät läpitse ja nähtyämme koko joukon alttareita ja kuultuamme tarinoita niistä, saavuimme viimein, melkein kyllästyneinä tähän kaikkeen, uudestaan kirkkoon.
Kun meidän piti lähteä kirkosta, tuli koko joukko ihmisiä, jotka tarjosivat meille kaikenlaisia ebenluusta valmistettuja pieniä kaluja muistoksi Bethlehemistä. Ostettuamme yhtä ja toista nousimme taasen hevostemme selkään ja läksimme matkaamaan Jerusalemia kohden.
Wähän aikaisen ratsastuksen perästä, ennenkuin Bethlehem vielä katosi näkymistämme, sivusimme Rahelin haudan. Sen ylitse tehty rakennus nähtävästi ei ole vanha, mutta mitään epäilemisen syytä ei löydy, ettei se olisi rakettu yli saman haudan, jossa hän todellakin lepää. Tämä hauta on yksi niistä harvoista muistoista, joita kristityt Juutalaiset ja Muhamedilaiset yhtä suuresti kunnioittavat, ja kaikki kertovat he saman tarinan siitä.
Jakob aikoi matkata perheensä kanssa Bethelistä, ja kun hän tuli juuri lähelle Ephrathia, sairastui Rahel, ja hän kuoli siellä synnyttäissänsä Benjaminin. Jakob hautasi hänen Ephrathin tien varrelle, joka nyt on Bethlehem. Ja Jakob pystytti muistopatsaan hänen haudallensa; samalla paikalla on Rahelin muistopatsas vielä tänä päivänä. Hautapatsas löytyi siis vielä täällä Moseksen aikana. Se on jo aikoja sitten hävinnyt, mutta muisto Rahelin katkerasta kuolemasta ja hauta, johon hän laskettiin, ovat vielä pysyneet ja Bethlehem näkyy etäällä tuskin neljänneksen penikulman päässä hänen haudaltansa.