Kun olimme sivunneet haudan ja ratsastaneet ylös loitosti viertävälle ylängölle, siinti etäällä korkeilla muureilla ympäröitty kaupunki. Tuolla häämötti nyt todellakin edessämme Jerusalem "suuren kuninkaan kaupunki" — kaikkein Pyhäin ja kallisten muistoin pesäpaikka.
Illan aurinko valaisi kirkkaasti tuota pyhää seutua, ja teki Zionin ja Morian vuorilla heloittavat rakennukset häikäsevän valkeiksi; tuolla kaupungin toisella puolella näkyi tuon rakkaan Öljyvuoren kukkula, jonka juurella Gethsemane oli, ja pitkiä varjoja rupesi jo levenemään Hinnomin ja Jehosaphatin laksoissa.
Meidän matkamme vaarat ja vaivalloisuudet unohtuivat kokonaan, tuo ihana iltahetki korvasi ne kylliksi, ja siinä me nyt ratsastimme kaikki viisi matkakumppania kokonaan aatoksiimme vaipuneina ja äänettöminä, lausumatta tuskin sanaakaan toinen toisillemme. Kaikkein silmät tähtäsivät vaan yhä meidän matkamme suurta päämäärää.
Kun aurinko laski, olimme jo pystyttäneet telttimme ulkopuolelle kaupungin muureja Gihonin lakson vierteelle kaupungin luoteisella kulmalla.
Kahdeksas Luku.
Ensimäinen viikko Jerusalemissa.
Mitäpä haastelisin "tuosta suuren kuninkaan kaupungista?" Minulla on niin paljon sanomista käynnistäni siellä, etten tiedä mistä alan, mihin lopetan.
Illalla Huhtikuun 9 p:nä oli meidän karavanimme saapunut Jerusalemiin ja levättyämme yön levollisemmin kuin moneen yöhön sitä ennen, koitti vihdoinkin toivottu aamu tällä pyhällä paikalla.
Warhain aamusella, kun ensin hätäpikaan olimme aamiaista nauttineet, läksimme leiristämme ja kävimme kaupunkiin. Ikäänkuin unissa kävelin minä edestakaisin sen katuja pitkin; — oliko se todellakin Jerusalem, jonka nyt näin? Olinko todellakin keskellä sitä kaupunkia, jossa Jesus oleskeli niin usein, jossa Hän opetti ja jossa hän kärsi niin katkerasti? Tätä kaupunkia, joka muistossani oli niin likeisessä yhteydessä vapahtajani elämän kanssa, olin minä ruvennut pitämään jonakin ylenluonnollisena kaupunkina, taivaallisten asuntona, jonka tähden minua vähän oudostutti, nähdessäni sen olevan jotenkin muiden itamaalaisten kaupunkein kaltainen.
Kuitenkaan ei nykyinen Jerusalem ole enää sen kaupungin kaltainen, jota Jesus itki, ajatellessaan mitä vähän ajan kuluttua oli sille tapahtuva. Nykyinen kaupunki on rakettu entisen Jerusalemin raunioille. Tuo uljas temppeli, korkeain harjainsa kanssa on kadonnut, ei ole kiveä kiven päälle jätetty, ja sen asemalla Morian vuorella on nyt Omarin moskeija. Davidin linna Zionin vuorella, jossa hän kanteleen ääressä lauloi ihania virsiänsä, on nyt kukistunut ja tuskin jättänyt mitään jälkeä olostaan. Kaupungin pitkät ja vahvat muurit paksuin torneinsa kanssa ovat maahan jaotetut, ja niiden siassa ympäröitsee Jerusalemia nyt verrattavasti heikko muuri, jonka Sultani Suleiman rakennutti v. 1542. Niiden palatsein siassa, jotka muinoin kaunistivat kaupungin katuja, nähdään nykyään vaan suurimmaksi osaksi vähäpätöisiä rakennuksia.