Kaikesta tästä huolimatta on paikka kumminkin sama, ja omituinen pyhä tunne valtaa matkustajaa, kun hän kävelee sen epätasaisilla, eksyttävillä kaduilla. Muutamat kadut ovat erinomaisen kapeat, joista jotkut ovat peitetyt kiviholveilla, suojaksi auringon säteitä vastaan, toiset taas ovat avonaisia.
Käytyämme hetken aikaa, tulimme eräälle matalalle ja ahtaalle portille, josta päästiin avonaiselle pienemmän torin kaltaiselle paikalle. Tätä paikkaa sulkivat kolmelta sivulta korkeat epäsuuntaiset rakennukset, jotka kuuluivat noihin monilukuisiin luostareihin ja kirkkoihin, joita kaikkia sanotaan yhteisellä nimellä "pyhän haudan kirkoksi".
Tänne tulla tulvaa tuhansittain Pyhissä vaeltajia kaukaisimmista maista, ja tämä kirkko on heille pyhin paikka maan päällä. Täällä näyttävät munkit heille ne paikat, jotka ovat jossakin yhteydessä vapahtajan viimeisen kärsimyksen kanssa, ja jokaiselle tämmöiselle pyhälle paikalle on rakettu kappeli, jonka katto on täynnä riippumia kulta- ja hopealamppuja.
Täällä näytetään sitä holvia, jossa vapahtajaa pidettiin vankina. Heti sen vieressä paikkaa, jossa Hän naulittiin ristinpuuhun. Sitten juuri lähellä tätä itse Golgathaa ja sitä paikkaa, jossa risti seisoi. Ja tässä, sanoo sinua seuraava munkki, seisoi tuon katuvan ryövärin risti, tässä jakoivat sotamiehet Jesuksen vaatteet ja heittivät arpaa Hänen hameestansa; tässä seisoi Hänen äitinsä, se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, ja ne vaimot, jotka olivat seuranneet Häntä Galileasta ja näkivät Hänen katkeran kuolemansa.
Täällä on viimein itse hautakin ja sen ylitse rakettu 26 jalkaa pitkä ja 18 jalkaa leveä kirkko. Tämä kirkko on keskellä hirmuisen suurta temppeliä, jonka kupu kohouu huimaavan korkealle. Itse hauta on marmorisen ruumisalttarin näköinen. Täällä näytetään heti vähän syrjempänä sitä paikkaa, isossa Jesus jälkeen ylösnousemisensa ilmaantui Maria Magdalenalle.
Näytetäänpä täällä sitäkin paikkaa, josta risti sittemmin löydettiin. Jos rupeisin kertomaan kaikkea, mitä munkit täällä näyttävät, ja matkimaan kaikkia heidän tarinoitansa, kuluttaisin aikaa vaan turhaan.
Kirkko on niin sanoakseni keskellä kaupunkia. Raamatusta tiedämme että Golgatha ja hauta olivat ulkopuolella kaupungin muureja ja sentähden ovat melkein kaikki protestanttiset matkustajat, jotka viimeisinä aikoina ovat ajatelleet ja tutkineet tätä seikkaa, jotenkin yksimielisiä siinä kohden, ettei tuo pyhän haudan kirkko ole rakettu Golgathalle eikä Kristuksen haudalle, vaan että se seisoo väärällä paikalla. Wastustellaksensa niitä väitteitä, joita matkustajat ovat tehneet, sanovat munkit kaupungin vanhan muurin käyneen niin, että heidän Golgathansa ja heidän hautansa tosiaankin olisivat olleet ulkopuolella muuria.
Joka itse paikalla saa tilaisuuden tarkastella paikallisia suhteita, on helposti havaitseva tämän otaksumisen mahdottomaksi. Kirkko seisoo nimittäin melkein keskellä nykyistä kaupunkia, vähän läntiselle puolelle antain. Idässä ja etelässä olivat vanhan Jerusalemin rajat määrätyt; sillä täällä suistuu vuori, jolle kaupunki oli rakettu, melkein pystysuoraan alas Jehosaphatin, Gehennan ja Hinnomin syviin laksoihin. Lännessä rajoitti kaupunkia Gihonin lakso, jonka eteläinen osa on sangen syvä, mutta joka lakso sitten kohouu vähitellen Pohjoseen päin, kunnes lakso vihdoin nousee ympärillä olevien kukkuloiden tasalle ja sillä tavoin katoo siihen ylänköön, jolle kaupungin pohjoinen puoli oli rakettu. Kaupungin läntinen muuri seurasi varmaankin ensin Gihonin lakson vierrettä, ja jatkautui sitten Pohjoseen päin. Muurin pohjoisessa osassa, jossa tasaantunut laakso ei enää suojaa tarjonnut, seisoivat varmaankin, tämän puutteen korvaukseksi, ne kolme vahvaa tornia, joista Josephus puhuu, kirjoittaissaan Jerusalemista.
Kirkko ei siis voinut seisoa kaupungin muurin ulkopuolella, ellei muuri semmoisella paikalla, jossa se vielä voi seurata Gihonin syvää laksoa, tehnyt useampaa sataa jalkaa pitkän kaarroksen sisään päin, jota on vallan mahdoton otaksua. Meidän aikoina on kyllä tarpeellista että linnoitukset omat varustetut kulmikkailla muureilla eli valleilla (risteilevillä varustuksilla). Sentähden että ristitulella voitaisiin estää vihollisen lähenemistä; mutta semmoisella ajalla, jolloin ruuti ei vielä ollut keksitty, vaan muureja ahdistettiin niin kutsutulla muurinmurtimella, olisi ollut ihan hulluutta rakentaa senkaltaisia muureja, erinomattainkin kun oli tilaisuus rakentaa ne juuri syvän lakson äyräälle, jossa jo luontokin esti vihollisen lähenemistä. On siis syytä kyllin otaksua todeksi, että vanha muuri, samoin kuin v. 1542 rakettu uusi, joka vielä on jälillä, seurasi laksoa ja sulki sillä tarvoin kehäänsä paikan, jossa tuo luultu haudan kirkko seisoo.
Omituinen oli kumminkin meidän ensimäinen käyntimme tässä kirkossa; tuo todellinen pääkallopaikka ja todellinen hauta eivät liian etäällä tästä olleet. Minä olisin mielelläni toivonut voivani uskoa paikan oikeaksi, sillä nyt en tietänyt missä se kallis paikka oli, jossa koko mailman velka ikuisiksi ajoiksi maksettiin, vaikka jalkani näiden päiväin kuluessa kenties useasti kävi sen ylitse.