Kun lähtee kirkosta ja menee koillista suuntaa kohden, tulee vähässä ajassa kadutte, jonka nimi on via dolorosa (katkera tie). Tätä tietä, kertoo tarina, kävi Jesus, kantaen ristiänsä; myöskin näytetään paikkaa, jossa Hän uupui väsymyksestä ja jossa risti laskettiin Simonin olalle, jonka täytyi kantaa sitä Jesuksen perästä. Täällä näytetään sitäkin paikkaa, jossa vaimot vaikeroivat ja itkivät Jesusta ja jossa Hän vastasi heille: "Te Jerusalemin tyttäret, älkäät itkekö minua, vaan itkekäät itseänne ja tiedän lapsianne".
Alempana samalla kadulla näytetään Pilatuksen palatsi, raatihuone ja se paikka, jossa Jesus, orjantappurakruunu päässä ja purpuraan puettuna, näytettiin kansalle ja lausuttiin: "Katso ihmistä". Wastapäätä toisella puolella katua on kirkko, joka on rakettu sille paikalle, jossa Kristusta ruoskittiin.
Kaikkia näitä paikkoja näyttävät munkit matkustajalle ja vakuuttavat tarinoiden niistä olevan täydellisesti luotettavia. He eivät siitä välitä, että kaupunki viisitoista kertaa on ryöstetty, raastettu ja kukistettu, sitte kuin Jesus kantoi ristiänsä, niin ettei varmaankaan yhtäkään rakennusta ole jälillä niiltä ajoilta sitä vähemmin yhtäkään kokonaista katua.
Siinä rakennuksessa, jonka sanotaan olleen Pilatuksen palatsin, asuu nykyään Turkkilainen maaherra, ja tämän huoneen katolta on hyvä näköala yli suuren osan kaupunkia. Erittäinkin selvästi näkyy täältä se hirmuisen suuri piha, jolla temppeli muinoin seisoi. Tämä piha ulottuu yli koko Morian vuoren, ja pihan tasoittamista varten on sivuille tehty korkeita muureja suurista hakatuista kivistä, ja nämä muurit ovat vielä jälillä, vaikka ne luultavasti ovat raketut jo Davidin ja Salomonin aikana.
Itse temppelistä ei ole jäänyt jälille kiveä kiven päälle, ja keskellä sitä pihaa, jossa temppeli muinoin seisoi, nähdään nyt Omarin kaunis moskeija. Tuo avara piha moskeijan ympärillä kasvaa runsaasti ruohoa ja istutettuja puita.
Kokonaisuudessaan näyttää se oudolta, autiolta. Yksinäisenä seisoo tuon väärän prophetan temppeli keskellä avaraa pihaa, jossa joukko Muhamettilaisia naisia käärittyinä, pitkiin valkoisiin huntuihinsa nähdään aaveentapaisesti hiipivän synkkäin kypreissein varjossa, ja Turkkilaiset ja Arabialaiset rukoilevat polvillaan samalla paikalla, jossa Jehovan liitonarkkia säilytettiin.
Judalaisten temppeli, aikakautensa ihmeteos, kaikkine kalleine koristuksineen, kaikkine iloisine kartanoineen on poissa — on kadonnut maan päältä. Egyptissä on vielä monta tätä vanhempaakin temppeliä jälillä; mutta täällä ei pitänyt kiveä jäämän kiven päälle — täällä oli hävitys oleva täydellinen — Jerusalemin temppeli piti tasoitettaman maan tasalle ja — miksikä? sillä täällä olivat Israelin jälkeiset tappaneet prophetat ja kivittäneet ne, jotka Jumala oli lähettänyt. Sentähden piti heidän huoneensa tulla kylmille, ja kun he sitte hylkäsivät ja "ristiinnaulitsivat itse kunnian Herran", silloin oli määrä täytetty; kun he vihdoin tappoivat "ainoan Pojan", silloin loppui viina-mäen isännän kärsivällisyys, silloin "lähetti Hän sotajoukkonsa ja hukutti ne murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa" — silloin Romalaiset sotalaumat hävittivät Jerusalemin ja sen rikas ihana temppeli, jonka romalaisen sotamiehen tulisoitto oli sytyttänyt, paloi tuhaksi. Niin kosti Jehova vihdoinkin kauvan ja usein tarjotun, mutta aina hylätyn rakkautensa. Ja temppelin autio sia, jolla nyt epäjumaluutta ja väärää jumalan palvelusta harjoitetaan, on ikäänkuin todistuksena siitä, ettei Jumala anna itseänsä pilkata.
Oltuamme koko edelläpuolen päivää kaupungissa, palasimme päivällisen aikaan leiriimme takaisin. Illalla läksin kävelemään ympäri kaupungin erään matkakumppanini seurassa.
Me seurasimme ensimmältä pohjoista muuria. Keskellä tätä muuria on yksi kaupungin viidestä suuresta portista. Tätä porttia sanotaan Damaskon portiksi ja sen kautta tullaan sille tielle, joka vie Judean pohjoisen osan läpitse, Samarian ja Galilean kautta Syrian pääkaupunkiin, Damaskoon, josta kaupungista portti on saanut nimensä. Turkkilaiset sotamiehet vartioivat tarkasti portteja. Ne suljetaan kaikki auringon laskeissa ja avataan taasen aamun koitteissa. Heti idän puolla Damaskon porttia on ahdas sisäänkäytävä hirmuisen suureen luolaan, joka on hakattu siihen vuoreen, jolle Jerusalem on rakettu, ja tämä luola ulottuu monta sataa jalkaa kaupungin alle. Luolan sisäänkäytävä on ollut suljettuna ja tietämättömissä monta vuosisataa. Wasta neljä vuotta sitten löysi sen eräs Amerikalainen, t:ri Barklay, joka vielä asuu Jerusalemissa lähetyssaarnaajana sikäläisten Judalaisten tykönä. Hän käyskenteli eräsnä päivänä ympäri kaupungin pohjoista muuria, kun yht'äkkiä hänen koiransa rupesi kiivaasti haukkumaan ja raappimaan kiviä ja soraa pois muurista. Tämä koiran tepastus veti isännän huomion puoleensa, ja lähemmin paikkaa tutkittuansa huomasi t:ri Barklay syvän ja pimeän luolan, joka näytti ulottuvan kauvas vuoren sisään. Hän ei kuitenkaan näin keskellä kirkasta päivää uskaltanut pitkittää tutkimuksiansa, sillä hän pelkäsi noiden epäluuloisten sotamiesten huomaavan hänet ja estämän häntä yrityksistään. Hän päätti sentähden heittää tutkimuksensa seuraavaksi yöksi. Kun ilta tuli meni hän ulos kaupungista yhden poikansa ja palveliansa kanssa, ja käveli kedolla edestakaisin siksi kun pimeä tuli ja portit suljettiin. Nyt kävi hän uudestaan luolan suulle, aukaisi sisäänkäytävän, jonka jälkeen he kolmen konttasivat sisään noihin hirmuisen suuriin maanalaisiin saleihin. He käyskentelivät nyt varovasti noissa pimeissä komeroissa muutaman myötäotetun kynttilän valassa ja tekivät sinne tänne seiniin ja pylväisin liidulla merkkejä, osatakseen palata takaisin. Kun sitten eräsnä päivänä t:ri Barklay'n seurassa kävin nämät pimeät, kamottavat holvit ja komerot läpitse, ihmettelin todellakin hänen rohkeuttansa, että hän keskellä pimeätä yötä oli uskaltanut tälle minun mielestäni hyvin vaaralliselle löytöretkelle. Luolassa oleva käytävä oli monessa paikoin kostea ja niljakas, ja paikka paikoin nähtiin sivuilla hirmuttavia syvyyksiä. Eräässä näistä syvistä rotkoista näki t:ri Barklay ensimäisellä käynnillään ihmisen luurangon; joku onneton oli kai vuosisatoja takaperin luiskahtanut syvyyteen ja kuollut sinne.
Tämä luola oli tunnettu ja kuuluisa entisinä aikoina ja taru tietää kertoa että, kun se taasen löydetään, on Kristuksen tuleminen lässä.