Waikeata on päättää mihin tätä luolaa muinoin käytettiin, oliko se sekä nuo toiset suuret ja lukuisat luolat, joita löytyy useampia Jerusalemin alla olevassa vuoressa, loakkoina vai olivatko ne ainoastaan kivilouhikoita, joista kalliita kiviä temppelin ja muiden palatsein rakennukseen murrettiin.
Tällä kertaa menimme luolan ohitse käymättä siihen sisään, sillä aikamme ei sitä sallinut, ja meillä oli nyt edessämme vielä paljoa merkillisempiä paikkoja, joita tahdoimme nähdä ennen auringon laskua.
Kun olimme sivunneet kaupungin koillisen kulman ja seurasimme itäistä muuria, oli vasemmalla puolellamme tuo kaunis ja syvä Jehosaphatin lakso. Tämän lakson pohjassa vilisi muinoin Kidronin oja; se on nyt kuivunut ja siellä löytyy vaan harvoin vettä ankarimmankaan sateen aikana. Laksoa viljellään ja se näyttää olevan erinomaisen hedelmällinen. Nähdäänpä kylvettyjä penkereitä vielä lakson syvässä pohjassakin.
Lakson toisella puolella nousee tuo jyrkkä Öljyvuori, ja sen juurella näimme, kappaleen matkaa kuljettuamme, suljetun tarhan. Täällä, niin tietää taru kertoa, oli Gethsemane— se yrttitarha, jossa Jesus vietti elämänsä viimeisen illan ja jossa hän alotti tuon verisen taistelun mailman pelastukseksi.
Kauan seisoimme täällä katsellen vuoria harvassa kasvavain öljypuittensa kanssa ja laaksoa — yrttitarhaa, jonka muistot olivat samalla haavaa niin haikeat ja niin autuaat.
Itse kaupungissa olin katsellut kaikkia, mitä minulle näytettiin, vaan en voinut uskoa mitään mitä minulle kaikista noista eripaikoista kerrottiin, paitsi sen mitä sanottiin pihasta, jossa Salomonin temppeli seisoi. Täällä sitä vastaan tiesin että edessäni oli todellinen Öljy-vuori ja että Gethsemane oli jossakin vuoren juurella lähellä sitä tietä, joka Stephanin portista kävi yli Kidronin ojan. Täällä oli edessäni se mainio muori, joka juhlallisen rauhallisuutensa vuoksi näyttää olleen Jesuksen mieluisin olopaikka — täällä vietti Hän monta yötä rukouksessa Isänsä kanssa, opetettuansa päivät Jerusalemin temppelissä — tänne siirtyi hän usein opetuslastensa kanssa ja etsi yksinäistä paikkaa, jossa Hän sitten kauan rukoili, jossa Hän ilmoitti opetuslapsillensa mitä tuleva oli ja opetti heille ihmeellisiä asioita taivaan valtakunnasta;— täällä, tuon mahtavan vuoren juurella Kidronin vilisevän ojan varrella oli se yrttitarha, johon Hän usein tuli opetuslastensa kanssa ja jossa hän lepäsi heidän kanssansa, kun Hän iltasin meni Öljyvuorelle, "niinkuin Hänen tapansa oli". Tänne tuli Hän myös sinä iltana, jolloin Hän jo oli myyty pahain ihmisten käsiin — täällä tarjottiin Hänelle kalkki — Jumalan vihan kalkki, jonka meidän syntimme olivat täyttäneet — se oli katkera, niin hirmuttava, että rohkeinkin sydän, joka milloinkaan maan päällä on sykkinyt, vapisi siitä — sitä oli niin vaikea tyhjentää, että Jumalan ja ihmisen Poika, joka samalla kertaa oli tyynesti kärsivä "Karitsa" ja pelkäämätön "Leijona Judan suvusta", polvillaan rukoili: "Isä, jos mahdollista on, niin menköön pois minulta tämä kalkki". Tämä kumottava yöllinen tapaus, niin kallis, niin rikas jokaiselle synniltä runnellulle ja armosta paratulle sydämelle, jokaiselle taistelevalle sielulle, tämä tapaus — meidän Sovittajan ensimäinen varsinainen verinen voitto — tapahtui kerran tuossa aidatussa tarhassa tuolla alhaalla laksossa meidän allamme, tahi jossakin sen läheisyydessä.
Omituinen ja sanoilla selittämätön oli se hetki, jolloin ensi kerran näin nämä armaat paikat. Me katselimme niitä siksi kuin yllättävä pimeys kehoitti meitä kääntymään takaisin leiriimme; sillä niinpian kuin yö tulee ja vartiat sulkevat portit, ei kaupungin ulkopuolella oleva seutu ole oikein turvallinen aseettomalle matkustajalle. Me kävimme sentähden vielä eteenpäin ympäri Marian vuoren. Kun olimme poikenneet länteen päin ja siis seurasimme kaupungin eteläistä muuria, oli vasemmalla puolellamme Gehennan syvä lakso, jota myöskin sanotaan Hinnomiksi.
Jerusalemin kaakkoiselta kulmalta on vapaa ja kaunis näköala yli tuon syvän lakson ja sen jyrkkäin, kalIioisten reunain. Juuri meidän jalkaimme alla yhtyivät Hinnomin ja Jehosaphatin laksot. Siellä täällä näkyi viljeltyjä penkereitä; muutamat kallioihin hakatut haudat ja jotkut yksinäiset kypressit antoivat maisemalle vielä viehättävämmän muodon.
Hinnomin laksoa mainitaan raamatussa ensimäinen kerta rajana Judan ja Benjaminin sukukuntain välillä; ja raja käy sitten En-Semeksen veden tykö ja Rogelin lähteelle (nyt Joabin lähde, joka on juuri Hinnomin ja Jehosaphatin taksoin yhtymäpaikassa). "Sitte menee raja Hinnomin pojan laksoon, Jebusealaisen ohella lounaaseen päin, se on Jerusalem; ja raja menee vuoren kukkulan ylitse, joka on Hinnomin lakson edessä meren tykö, joka on Raphaimin lakson äärellä pohjaan päin".
Tässä laksossa seisoivat Baalin ja Molokin kuvapatsaat, ja se hirvittävän verinen epäjumalan palvelus, jolla näitä jumalia kunnioitettiin, on saattanut lakson surkuteltavaan maineeseen. Täällä uhrattiin tuhansittain lapsia Judan epäjumalisten kuningasten aikana. Tästä armottomasta uhrauksesta valittaa Jeremias elämän Jumalan nimessä: "he rakentavat Tophetin alttarin Ben-Hinnomin laksossa, polttaaksensa poikansa ja tyttärensä tulessa; jota en minä käskenyt enkä ajatellut ole. Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei sitä pidä kutsuttaman Tophetiksi eikä Ben-Hinnomin laksoksi, vaan murhan laksoksi; ja Tophetissa pitää huudattaman ruumiita, ettei enää ole siaa". Hieronymus kuvailee Tophetia miellyttäväksi paikaksi Hinnomin laksossa, ihanain istutettuin puutarhoin kaltaiseksi, jota Siloan lammikko runsaasti kostutti vedellään. Sen on siis täytynyt olla juuri lakson suussa, ja itse paikka näyttikin yksinäisen, syrjäisen asemansa vuoksi, syvällä tuon jyrkän lakson pohjassa — ympäröittynä jylhiltä alastomilta kallioilta — ihan luoduksi veristen tekojen näyttöpaikaksi.