Mitä hirmuisia töitä onkaan tässä jylhässä, autiossa laksossa harjoitettu — pyörryttää jo niitä ajatellessakin ja kauhistuksen tunne valtaa meidät, kun itse paikalla luemme kertomuksia niistä. Molokin kuva oli mitallista, ihmisen ruumiilla ja härän päällä. Se oli outo ja sen sisäpuolella oli iso uuni, niin että koko patsas helposti voitiin saada tulikuumaksi.
Uhrattavat lapset heitettiin epäjumalan tuliseen syliin, jolla aikaa rämistettiin rumpuja, ettei lasten parku kuuluisi. Arvata voi, mikä hirvittävä näky tässä syntyi; tuossa vihannalla puita kasvavalla kedolla uhkasi tulesta hohtava hirviö, valmisna sulkemaan nuo viattomat uhrit turmiota tuottavaan syliinsä — ylt'ympärillä seisoivat suuressa arvossa pidetyt rabbinit, papit, äidit, jos niitä siksi voikaan sanoa, joukko rummunrämistäjiä ja viimeiseksi koko tuo kiihkoinen kansajoukko. Siellä täällä nähtiin joku hebrealainen mainio, vaaleana ja sorrettuna, pusertavan kuolemaan tuomittua lastansa viimeisen kerran rintaansa vasten.
Tämän kauhistavan epäjumalan palveluksen tuotti, ihmeellistä kyllä, ensiksi Salomoni maahan; hän rakensi ylhäisen paikan Molokille, Ammonitain jumalalle, "Öljyvuoren oikealla puolella". Tästä lähtien kesti tätä uhraamista lakkaamatta joko tässä laksossa eli Tophetissa, kunnes Josia kukisti molemmat paikat: "hän saastutti Tophetin, joka on Hinnomin lasten laksossa, ettei yksikään käyttäisi poikaansa eikä tytärtänsä tulen lävitse Molokille. Ja ne korkeukset, jotka Jerusalemin edessä olivat, oikialla puolella Masbithin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astharotille, Zidonin kauhistukselle ja Milchomille, Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti myös kuningas. Hän särki patsaat ja hävitti metsistöt, ja täytti heidän siansa ihmisten luilla". Hän saastutti paikan julkisesti, ettei yksikään Judalainen enää voinut sille käydä.
Tämä kauhea epäjumalan palvelus, nämä hirvittävät lapsimurhat saattivat tuon langenneen kansan Jumalan vanhurskaan vihan alaiseksi; ne viattoman veren virrat, jotka alituisesti juoksivat Tophetissa Hinnomin pojan laksossa, huusivat Jumalalta kostoa. Herra viivytti kauan vitsauksiansa, kunnes ne vihdoin yllättivät nämä julmat murhaajat. Jumala varoitti heitä usein prophetainsa kautta ja ilmoitti ennakolta mitä tapahtuma oli, kun Hän esim. käski Jeremiaan sanoa: "että he ovat hylänneet minun ja antaneet tämän sian vieraalle (jumalalle) ja ovat suitsuttaneet siinä muille jumalille, joita ei he, eikä heidän isänsä eli Judan kuninkaat tunteneet, ja ovat täyttäneet tämän sian viattomalla verellä; sillä he ovat rakentaneet korkeuksia Baalille, polttaaksensa lapsiansa tulessa Baalille polttouhriksi, jota en minä ole käskenyt eli siitä puhunut eikä myös minun sydämeeni tullut ole. Sentähden katso, se aika pitää tuleman, sanoo Herra, ettei tätä siaa pidä enää kutsuttaman Tophet, eli Ben-Hinnomin laksoksi, vaan murhalaksoksi. Sillä minä tahdon hävittää Judan ja Jerusalemin neuvon tässä siassa ja tahdon antaa heidän langeta miekalla heidän vihollistensa edessä ja niitten käsiin, kuin seisovat heidän henkensä perään; ja tahdon antaa heidän ruumiinsa taivaan linnuille ja eläimille kedolla ruuaksi. Minä tahdon antaa heidän syödä poikainsa ja tytärtensä lihaa, ja heidän pitää syömän toinen toisensa lihaa siinä vaivassa ja ahdistuksessa, jolla heidän vihollisensa ja ne, kuin seisovat heidän henkensä perään, heitä ahdistaman pitää. Näin tahdon minä tehdä tälle sialle ja asuvaisille, sanoo Herra, että tämän kaupungin pitää tuleman niinkuin Tophet. Wielä sitte pitää Jerusalemin huoneet ja Judan kuninkaan huoneet juuri niin saastaiseksi tuleman kuin se paikka Tophet." Ja kun Jeremias tuli takaisin Tophetista, jonne Herra hänen oli lähettänyt ennustamaan, meni hän Herran huoneen pihaan ja sanot kansalle: "Näin sanoo Herra Zebaoth, Israelin Jumala: katso minä annan tulla tämän kaupungin ja kaikkein hänen kaupunkeinsa päälle sen kovan onnen, kuin minä olen puhunut heitä vastaan; että he ovat uppiniskaiset, eivätkä tahdo minun sanaani kuulla".
Tämä ennustus on käynyt sanasta sanaan toteen. Kansa kaatui joukottain vihollistensa miekkaan, kaupungit poltettiin ja kukistettiin soraläjiksi. Jerusalemin piirityksen aikana söivät vanhemmat lapsiansa kauhistamassa nälänhädässä. Heidän huoneensa ja heidän temppelinsä — kaikki saastutettiin surkeasti ja verta vuoti yhtä paljon kuin ennen Tophetin uhrilaksossa. Jumala näytti olevansa väkevä kostaja kaiken sen viattoman veren tähden, jota oli vuodatettu ja joka oli tullut Judalaisten ja heidän lastensa päälle.
Jerusalemin eteläisessä muurissa on kaksi porttia, toinen hyvin pieni ja vähäpätöinen, joka muutamia vuosia sitten on suljettu. Toinen on isompi ja sitä käytetään vielä. Matkustajille on se tuttu Zionin portin nimellä.
Kun olimme kiertäneet kaupungin lounaisen kulman, oli vielä vasemmalla puolellamme Hinnomin lakso, joka tässä oli noin 50 jalkaa syvä ja 100 jalkaa leveä. Syvällä lakson pohjassa on iso lammikko, joka on saanut alkunsa arvattavasti Davidin tai Salomonin ajalta. Tätä lammikkoa kutsutaan Berket es Sultan, mutta se tunnetaan myöskin nimellä "alinen lammikko" eli Gihon, josta jälkimäisestä lakson pohjoinen puoli on saanut nimen Gihonin lakso.
Näiden molempain lammikkoin välistä käy se vedenkuljetustorvi, joka tulee Bethlehemin toiselta puolelta noista kolmesta ennen mainituista Salomonin lammikoista. Sekin on nyt, samoin kuin kaikki muut sen ajan muistot, raunioina.
Kun kotvasen aikaa olimme seuranneet läntistä muuria ja pitäneet yhä pohjoista suuntaa, katsellen ylängöltä alas syvään laksoon noiden molempain suurten lammikkoinsa ja ikivanhan vedenkuljettajansa kanssa, ja silmäiltyämme noita uljaita jyrkkiä kallioita toisella puolella, tulimme viimeinkin niin kutsutulle Joppen portille.
Lakso oli jo näillä tienoin tuntuvasti noussut ja jyrkät kalliot toisella puolella olivat jo muuttuneet ylängön näköiseksi.