Jaffa on jotenkin iso ja hyvinrakennettu kaupunki ja harjoittaa melkoista kauppaliikettä, sillä se on Jerusalemin satama. Sillä on 5,000 asukasta, joista 1000 ovat kristityltä, 150 juutalaista ja muut muhamedilaisia.
Doughty kävi kohta erään täällä asuvan amerikalaisen lääkärin puheella, nimeltä Barkley, ja sai tietää ettei hänen tautinsa ollut muuta kuin vilutautia.
Me saimme varsin hyvät huoneet hotellissa ja tapasimme siellä erään Englantilaisen, joka oli ollut meidän seurassamme niinä kolmena päivänä, joina olimme Kuolleella merellä ja Jordanin virralla. Hän oli nyt palausmatkalla Englantiin ja makasi täällä Jaffassa odottamassa höyrylaivaa. Me emme olleet asuneet missään hotellissa siitä saakka kuin Kairossa nousimme kameleimme selkään.
Seuraavana aamuna nousin minä hotellin katon päälle ja katselin sieltä kaupunkia avaroine puistoineen. Jaffa on tunnettu runsaasta appelsiini-viljelyksestään; täällä ostimme appelsiinejä ja maksoimme skillingin kappaleesta. Kaupungin alapuolella levisi satama laivoineen. Tämä satama on niinkuin kaikki, jotka tällä rannikolla näin, ihan avonainen merta kohden, niin ettei se myrskyn aikana tarjoa mitään suojaa eikä siis ansaitsisikaan sataman nimeä. Höyrylaiva näkyi ulkona merellä, joka, tullen Europasta päin, läheni rannikkoa. Se tuli vihdoin niin lähelle, että selvästi voin nähdä sen keikkumista aalloilla.
Rannikko on laakea ja määrällinen, niin etteivät höyrylaivat voi tässä laskea rantaan, ja jos on kova tuuli, ei voida edes lähettää venheitä rannalle, niin että usein tapahtuu etteivät laivat tässä voi laskea matkustajia eikä postia maalle, vaan niiden täytyy jatkaa matkaansa johonkin toiseen satamaan.
Kaupungilla on valli, joka merta kohden on varustettu muutamilla vanhoilla kanuunilla; koko tämä muuri kukistuisi kuitenkin pian, jos Europalainen sotalaiva muutaman kerran täyden kylkensä sitä vastaan tyhjentäisi.
Maanpuolelle päin on Joppella ainoastaan yksi portti, jossa aina on semmoinen borikkain, hevosten, kamelein ja Beduinein tungos, että matkustajan on työläs päästä läpitse.
Taru tietää kertoa että Joppe on vanhin kaikista kaupungeista. Sen satamaan kuljetettiin Salomonin aikana, "seteripuita Libanonilta", jota puulajia käytettiin Herran huoneen rakennukseen.
Kun Israelin lapset olivat tulleet takaisin Babelin vankeudesta, kertoo Esra, antoivat Judalaiset Zidonin ja Tyron kivenhakkaajille ja salvureille rahaa, ruokaa ja juomaa ja öljyä, että he kuljettaisivat seteripuita Libanonilta meritse Joppeen saakka.
Joppessa astui profeta Jona laivaan, kun hän aikoi paeta Herran edestä, joka oli kehoittanut häntä saarnaamaan Niniveläisille.